ALKUSANAT Kädessä olevaan teokseen Oikeeta suomee - suomen puhekielen sanakirja olemme koonneet suomen kielen sellaista sanastoa, jota käytetään jokapäiväisessä kielessä, paitsi puhutussa kielessä myös arkisessa kirjoitetussa viestinnässä, esimerkiksi sähköposti-ja tekstiviesteissä. Tältä kannalta kirjan nimessä oleva puhekieli on käsitettävä laajemmin - ei vain puhutuksi kieleksi. Kirjaan valikoitu sanasto on kauttaaltaan arkityylistä. ArkityyIillä tarkoitamme kirjakieltä eli yleiskieltä huolittelemattomampaa kieltä. Yhtä hyvin voisimme nimetä teoksemme arkikielen sanakirjaksi tai arkityylin sanastoksi, mutta sana puhekieli on laajemmin tunnettu ja tavoittaa sanakirjan kohdeyleisön paremmin. Valikoimamme sanat ja sanonnat voivat olla kokonaan ja pelkästään arkityylisiä, tai sitten niillä on jokin kirjakielestä poikkeava arkityylinen merkitys. Sanaston tyyliarvo vaihtelee tavallisesta arkityylistä slangiin, halventavista sanoista ja sanonnoista aina alatyylisiin ilmauksiin. Slangia on mukana, mutta vain valikoidusti ja siksi, että huolittelemattomana kielenkäyttönä pidettävän arkikielen ja varsinaisen ns. kaupunkilaisslangin raja on hämärä. Sama koskee sanaston arkisuutta yleensä. Yhä enemmän arkityyli eli huolittelemattomuus valtaa alaa paitsi puheessa myös kirjoituksessa. Suomen arkisen puhekielen sanastosta ei ole aiemmin tehty systemaattista esitystä kielenoppijan näkökulmasta. Ajatuksissamme on kangastellut ennen kaikkea suomea vieraana kielenä opiskeleva kielenkäyttäjä, joka on oppinut suomea kirjakielen avulla ja joka tarvitsee apuneuvoa tulkitessaan tai käyttäessään sitä kieltä, jota suomea puhuvassa ympäristössä jokapäiväisestä käytetään. Annamme valikoimamme sanaston käytöstä runsaasti lause-esimerkkejä. Tämän lisäksi kunkin hakusanan yleiskielistä merkitystä valaistaan myös englanniksi. Sanakirjamme tarjonnee elämyksiä ja oivalluksia paitsi suomea vieraana kielenä oppiville myös niille, jotka ovat imeneet suomen jo äidinmaidossaan. Suomen puhekieli on ennen kaikkea suomalaisten äidinkieli. Se on kielimuoto, joka on opittu - ja jota opitaan koko elämän ajan - osana arkipäivää, kosketuksissa läheisimpien ihmisten kanssa. Siksi sen normit ja käytännöt ovat myös tyypillisesti tiedostamattomia, ja kun niitä ei ole tarvinnut koskaan tietoisesti opiskella, niitä ei ole myöskään kirjallisesti kuvattu. Muodollinen kielen opetus ja kuvaus sekä normien julkipano palvelee ensisijaisesti kirjakielen tarpeita, ja kirjakieli on myös koulutuksen ja sivistyksen kieli. Tästä voi syntyä käsitys, että puhekieli on "väärää" tai "huonoa", kun se ei noudata kirjakielen normeja: tutuin ja omin kieli olisi-
6
kin samalla toisaalta vieras ja toisaalta vaillinainen. Vaikka suomalais sekä kirjoittavat että puhuvat suomeksi, käytetään kirja- ja puhekieltä ti valla, jota voi kutsua toiminnalliseksi kaksikielisyydeksi. Tiettyjä sanoj, sanontoja tai kieliopillisia muotoja käytetään enimmäkseen vain kirjoitu! sessa, toisia taas puheessa. Jotkut eroista on helpompi tunnistaa, toiset ov; piilevämpiä. Suurimmalle osalle suomalaisista lienee selvää, että sinä tuli on kirjakieltä, sä tuut taas puhekieltä. Mutta harvoin tulee ajatelleeksi, ett vaikka yleensä kiijoitetaan "Milloin sinä tulet?", aika monet meistä kysy vät täysin eri tavalla: "Koska sä tuut?". Tarkoituksemme ei ole asettaa puhe- ja kirjakieltä vastakkain vaan kiin nittää huomiota arkiseen puhekieleen. Tässä mielessä kirjan tarkoitus oi deskriptiivinen, kieltä ja sen käyttöä kuvaileva. Mitä tietoisempi kielen käyttäjä on siitä kielestä, jota arkisessa viestinnässä käytetään, sitä parem min hän huomaa myös kirjakielelle tyypilliset piirteet, erottaa nämä kielimuodot toisistaan ja pystyy tilanteen mukaan käyttämään kumpaakin. Kiitämme Samu Kytölää sanaston englanninkielisen osuuden laadinnasta. Jyväskylässä helmikuussa 2006 Vesa Jarva ja Timo Nurmi
MIKÄ ON OIKEETA SUOMEE? Puhuttu ja kirjoitettu kieli - puhekieli ja kirjakieli tyylilajeina Tässä sanakirjassa puhekielellä tarkoitetaan arkikieltä eli yhtä kielen tyylillistä rekisteriä siitä riippumatta, onko kieli puhuttua tai kirjoitettua. Esimerkiksi hakusana iisi on otettu mukaan sen tyyliarvon vuoksi: kirjakielessä ei todettaisi, että hallitusneuvottelut sujuivat iisisti vaan pikemminkin helposti tai vaivattomasti. Mikään ei sinänsä estä myöskään kirjoittamasta sanaa iisi, kuten tässäkin on tehty. Mikä tahansa kirjoitettu kieli ei siis ole kirjakieltä eikä kaikki puhuttu kieli ole puhekieltä. Tässä mielessä puhekieli ja kirjakieli ovat epätarkkoja ilmauksia, ja niiden sijasta voitaisiin puhua vaikkapa arkikielestä ja yleiskielestä. Tässä sanakirjassa on kuitenkin valittu arkista eli jokapäiväistä kielimuotoa tarkoittavaksi termiksi sana puhekieli, koska sillä tarkoitetaan yleisesti vapaata ja huolittelematonta tyylilajia. Se, että puhekieli ja kirjakieli sanoina ovat vakiintuneet myös tyylilajien nimityksiksi, ei ole sattuma. Kirjakieltä käytetään muodollisissa tai virallisissa tilanteissa, kuten vaikkapa viranomaiset tekevät laatiessaan tiedotuksia tai ohjeita, ja ne ovat tyypillisesti kirjoitettuja tekstejä. Perinnäisesti myös kirjallisissa joukkoviestimissä, kuten sanoma- ja aikakauslehdissä, käytetään suurimmaksi osaksi kirjakieltä. Itse asiassa standardoitu kielimuoto - kirjakieli - on kehitetty kirjoituksen tarpeeseen. Kirjoittaminen on ollut ensimmäinen ja vuosituhansien ajan ainoa keino välittää tietoa laajasti yli ajan ja paikan rajojen. Puhuttu kieli taas on tyypillisesti epämuodollisten, arkisten tilanteiden kieltä, joka tuotetaan tässä ja nyt. Se muuttuu tai muuntuu nopeasti, uusia sanoja ja sanontoja syntyy jatkuvasti, mutta osa elää vain hetken päiväperhosen tavoin ja katoaa jälkiä jättämättä. Puheessa tilanne ohjaa tulkintaa, mahdolliset väärinkäsitykset voidaan koijata heti eikä tarvetta standardointiin ole. Kirjakieli on pysähtynyt maisemataulu ja viljelty pelto; puhekieli on juoksijan silmissä vilisevä pusikko ja villisti kukkivat rikkaruohot. Monet puhekielen tyylipiirteet johtuvat yksinkertaisesti siitä, että ne ovat välttämättömiä puhetilanteessa, jonka keskeisiä ominaisuuksia ovat aika-ja tilannesidonnaisuus sekä vuorovaikutus. Koska spontaani puhe on sidoksissa aikaan, se ei ole yhtä viimeisteltyä eikä tiivistä kuin kirjoitus. Puheen suunnittelun ja tuottamisen välinen aika
8
on lyhyt, eikä puhetta voi kelata takaisin. Ajatus tai tilanne voi muuttua kesken puheen. Siksi puheessa on taukoja ja syntyy katkoksia. Tyypillisiä ovat pitkät ketjuvirkkeet, jossa lauseita yhdistetään esimerkiksi ja- tai ettäsanoin: "Siin on sit tämmönen pitkä lanka niinku ja, ja siihen tulee ne koukut sitten, et niisson syötit ja..." (vrt. Siinä on tällainen pitkä lanka, johon tulevat koukut, joissa on syötit.). Tavallista on myös toisto, jolloin sama asia mainitaan tavallaan kahteen kertaan, niin että siihen viitataan toisen kerran sanalla se tai tämä: "Se tyyppi joka ryösti sen nakkikioskin, ni se jäi melkein heti käpälautaan." "Tää on tota ihan kohta valmis tää kakku." Usein puhutun kielen lauseet "hajoavat", ja puheessa yhdistetään toisiinsa kieliopillisia rakenteita tavalla, joka kirjakielessä olisi toisin: "Sataviiskymppiä mä nyt sanoisin, et se maksaa. " (Vrt. Sanoisin, että se maksaa sataviisikymppiä.) Puhuttu kieli on tyypillisimmillään vuorovaikutusta, keskustelua, jossa jokainen puheenvuoro on sidoksissa puhetilanteeseen, keskustelukumppaneihin ja aiempiin puheenvuoroihin. Siksi puheenvuorot eivät useinkaan ole kirjoitetun kielen kannalta "täydellisiä" lauseita, vaan ne täydentävät, jatkavat ja keskeyttävät toisiaan ja viittaavat puhetilanteeseen, puhujien ympäristöön ja yhteiseen kokemusmaailmaan. - Toi on se kaveri... -Ai toiko, joka... ? - Ni, toi sinipaitanen. -Aijaa... - Nii, just se kaveri josta mä puhuin. - Ai nii, joo joo. Puhutussa kielessä käytetään runsaasti sanoja, joille voi olla vaikea määritellä kirjallista merkitystä mutta joilla on tärkeä merkitys puheen ja dialogin jäsentäjinä. Näitä sanoja nimitetään yleensä partikkeleiksi (pragmaattisiksi, keskustelu-, diskurssipartikkeleiksi) tai interjektioiksi (huudahduksiksi), joskus myös "täytesanoiksi". Monet niistä tunnetaan kirjakielessäkin, mutta puhekielessä ne ovat usein lyhyempiä ja niiden merkitykset ovat monialaisempia ja tulkinnanvaraisempia kuin kirjakielessä, kuten ilmenee esimerkiksi hakusanoista et, että ja sit, sitten. Joskus puhekielen partikkeli vastaa osittain kahta kirjakielen sanaa, kuten ku, kun (kirjakielen kun ja kuin) ja. vaan (vrt. kirjakielen vaan ja vain). Yksi partikkelien tyypillinen käyttötapa on, että puhuja haluaa miettiä tai korjata sanomaansa: "No nythän on tää eeuu, et, et... että mun mielestä, tota, siitä on ollu hyötyä." "Musta tää homma on ollu, niiku aika semmos-
9
ta, siis niiku vaikeeta... ei ku työlästä tää homma." Vaikka esimerkiksi sanoja että tai siis voidaan käyttää tällä tavalla kirjakielistäkin tyyliä tavoittelevassa puheessa, toiset ovat selvästi puhekielisiä, kuten ei ku, niinkuja to ta (noin). Tyypillisiä ovat myös partikkelit ja interjektiot, joilla kommentoidaan tilannetta tai aiempaa puheenvuoroa. Niillä voidaan ilmaista esimerkiksi hämmästystä (ai jaa, ai jaha, hupsis(ta), ohhoh), harmistumista (et, että, voi voi, äsh), ilahtumista (jes, jip(p)ii), erimielisyyttä (haloo, hei, kuule) tai samanmielisyyttä (joo, just, kyl). Samalla ilmauksella voidaan osoittaa päinvastaisiakin merkityksiä tilanteen mukaan, kuten sanalla ai. Seuraavassa esimerkissä sen merkitys on lähinnä ilahtunut, sitä seuraavassa taas epäluuloinen tai harmistunut. - Mä sain sit sen työpaikan. - Ai sehän on hyvä juttu. - Kuule, mä en ehtiny kävästä kaupassa. - Ai mun pitää taas mennä. Sanalla niin voidaan ilmaista sekä samanmielisyyttä että pohjustaa eriävää mielipidettä: - Taas on kaikki rahat loppu ja tilipäivä on vasta ens viikolla. - Niin, se on kyllä kurjaa. - Tää ois tosi kiva tää asunto. - Niin, mut se on kauheen kallis. Partikkelien välillä on myös selviä tyylieroja: esimerkiksi samanmielisyyden ilmaisuna aivan tai kyllä ovat kirjakielisempiä kuin juu tai okei. Siksi edellisiä ei sanakirjassa olekaan, mutta jälkimmäiset ovat omina hakusanoinaan. Tällaisia jokapäiväisen puheen ilmiöitä ei ole tutkittu läheskään aina kattavasti, tai tutkimustietoa ei ainakaan ole ollut kootusti esillä. Sanakirjassa ei kuitenkaan voi siteerata pitkiä keskusteluja eikä kuvailla laajasti kielenulkoista tilannetta. Siksi merkityksenselityksillä ja lause-esimerkeillä lähinnä kuvataan sanojen käyttöä eikä pyritä määrittelemään sanoja perusteellisesti. Nykyaikana tekniset keksinnöt ovat johtaneet siihen, että perustava ero kirjoitus- ja puhetilanteen välillä on pienentynyt. Sähköposti- ja tekstiviesteissä kirjoitus on puheenomaista, kahden tutun henkilön välistä, ja no-
10
peimmillaan se on lähes reaaliaikaista. Kirjoitus ei myöskään ole julkisen kontrollin alaista samalla tavalla kuin ennen, vaan esimerkiksi Internetiin kuka tahansa voi tuottaa tekstiä laajan ihmisjoukon luettavaksi. Tilanne tuo mukanaan tyylin. Kun on tottunut kysymään toiselta kasvokkain tai puhelimessa "joko sää tulet" tai "joks sä tuut", ei kirjoitakaan tälle tekstiviestiin: "Joko sinä tulet?" Jokapäiväiseen kommunikointiin on syntynyt tai syntymässä uusi tyylilaji: arkipäiväinen kirjoitettu puhe. Myös tätä kehitystä sanakirja pyrkii osaltaan heijastamaan. Toisaalta myös korrektiutta ja muodollisuutta tavoittelevassa puhumisessa ja ylipäätään virallisluonteisena pidettävässä julkisessa kielessä voi tätä nykyä huomata puhekielimäisyyksiä yhä yleisemmin, esimerkiksi poliitikkojen spontaaneista puheenvuoroista haastattelutilanteissa tai TVväittelyissä: "Tohon mun mielestä vois sanoo suoraan, et ainakaan mulle ei oltu edes kerrottu koko asiasta aiemmin." - Kielenoppijalle saattaa syntyä tarve käsittää, mikä puheessa on arkisen puhekielen ja mikä kirjakielen normien mukaista ainesta.
Puhe- ja kirjakielen ero Puhekielelle tyypilliset lauserakenteet, kieliopilliset muodot tai sanat eivät ole aina tyylin ominaisuuksia. Puhekielimäisyys johtuu pohjimmiltaan puhe- ja kirjoitustilanteen erilaisuudesta. Enimmäkseen puhe- ja kirjakielen välinen ero johtuu siitä, että kirjakieli on normitettu kielimuoto, johon kuuluu vain osa puhekielen sana- ja ilmaisuvaroista. Kirjakielellä sanotaan, että minä tiedän, vaikka suomalaiset voivat yhtä lailla sanoa, että mä tiän tai mie tiijän tai mää tiärän. Kiijakielen mukaan polkupyörässä on tavarateline, vaikka eri puolella Suomea voidaan istua ritsille, tarakalle tai jopparille. Eroja on kaikilla kielen tasoilla: kieliopissa, ääntämisessä ja sanastossa.
Kielioppi Kieliopissa silmiinpistävä ero on, että me-persoonan verbimuodoissa kirjakielessä käytetään mme-päätettä, puhekielessä taas passiivia: Me ollaan 'olemme' kämppiksiä. Sitku me heitettiin 'heitimme' vähän herjaa... Eiks me olla 'emmekö ole' jo perillä? Ei me mahdettu 'emme mahtaneet' mitään. Erityisen yleinen passiivi on käskyissä ja ehdotuksissa: Pannaan tähän hommaan vähän kyytiä! Lähetääs salille nostelemaan puntteja!
11
Niissä passiivia voi pitää jo kirjakielisenä, sillä mme-päätteiset muodot pankaamme tai lähtekäämme ovat käyneet kirjakielessäkin harvinaisiksi. Monikon 3. persoonan (he, ne) verbimuodot ovat puhekielessä yleisesti yksikössä: sanotaan siis sekä se on että ne on. Missitkin on 'ovat' nykyään sellasia luuviuluja. Ei 'eivät' nää vanhat monot sovi uusiin siteisiin. Polvet löi 'löivät' ihan loukkua jännityksestä. Pennut on lätränny 'ovat lätränneet' taas vaatteensa märiks. Liittomuodoissa, joissa on nut/nyt-paitisiippi (ei tehnyt, on tehnyt), puhekielessä käytetään monikon muotoja (kuten tehneet) tuskin ollenkaan. Monikon 2. (te) ja 3. (he, ne) persoonassa käytetään yksikön muotoja: Missäs te ootte ollu 'olleet'? Ai te ette sit kuullu 'kuulleet' mitään. Onks ne tehny '(ovatko he) tehneet' jo läksynsä? Ne kaverit ei tajunnu '(eivät) tajunneet' sitäyhtään. Etteks te ollu tehny 'olleet tehneet' läksyjä? Kirjakielisten passiivin liittomuotojen on tehty, oli tehty (kielteisenä ei ole tehty, ei ollut tehty) tilalla esiintyy puhekielessä muotoja ollaan tehty, oltiin tehty (kielteisenä ei olla tehty, ei oltu tehty), ja varsinkin juuri silloin, kun on kyseessä monikon 1. persoona: Me ollaan nyt sovittu tää juttu 'olemme nyt sopineet tämän jutun'. Just kun me oltiin saatu kaikki 'olimme saaneet kaiken' valmiiks, rupes satamaan. Ei me olla tehty 'emme me ole tehneet' kellekään pahaa. Yleisöä alho jo tulla sisään, vaikkei me oltu saatu 'vaikka emme olleet saaneet' ees paikkoja kuntoon. Puhe- ja kirjakielen verbintaivutus on siis monikossa varsin erilainen: 1. persoona: me tehdään 'teemme', me ei tehdä 'emme tee', me tehtiin 'teimme', me ei tehty 'emme tehneet', me ollaan tehty 'olemme tehneet', me ei olla tehty 'emme ole tehneet', me oltiin tehty 'olimme tehneet', me ei oltu tehty 'emme olleet tehneet' 2. persoona: te ette tehny 'ette tehneet', te ootte tehny 'olette tehneet', te ette oo tehny 'ette ole tehneet', te olitte tehny 'olitte tehneet', te ette ollu tehny 'ette olleet tehneet' 3. persoona: ne tekee 'ne/he tekevät', ne ei tee 'ne/he eivät tee', ne teki 'ne/he tekivät', ne ei tehny 'ne/he eivät tehneet', ne on tehny 'ne/he ovat tehneet', ne ei oo tehny 'ne/he eivät ole tehneet', ne oli tehny 'ne/he olivat tehneet', ne ei ollu tehny 'ne/he eivät olleet tehneet' Esimerkeistä käy ilmi, että verbien liittomuodot eroavat kirjakielestä myös siksi, että o/Za-verbistä käytetään yleisesti ns. pikapuhemuotoja (ei oo 'ole', ootte 'olette' ym.) ja että n«f/«vt-partisiipin loppu-? jää usein ääntämättä.
12
Verbin taivutusmuotojen eroa puhe- ja kirjakielessä lisää se, että myös niihin kiinteästi liittyviä persoonapronomineja käytetään eri tavalla. Ensinnäkin niiden äänneasu on osittain erilainen ja ne taipuvat eri tavalla, kuten mä(ä) 'minä' (vartalo mu-) ja sä(ä) 'sinä' (vartalo su-): Mä 'minä' meen ens syksynä nelkille. Eipä mulla 'minulla' oo paljon muita harrastuksia. Etkö sä 'sinä' tajuu mitään, senkin torvi! Ai että mä tykkään susta 'sinusta'. Toiseksi puhekielessä käytetään yleisesti pronomineja se ja ne myös ihmisistä, siis silloinkin kun kirjakielessä sanottaisiin hän tai he: Antaiskohan se 'hän' rahaa? Emmä tie, mikä sille 'hänelle' taas tuli. Ne on 'he ovat' rikkaita, niillä 'heillä' on neljä autookin. Kolmanneksi varsinkin yksikön 1. ja 2. persoonan pronomineja käytetään puhekielessä huomattavasti enemmän kuin kirjakielessä, jossa käytetään pelkkiä verbejä: mä katon 'katson', tiedäks sä 'tiedätkö' jne. Myös se- ja ne-pronomineja käytetään puhekielessä enemmän kuin kirjakielessä: Onks se paras sienipaikka just tossa? Villen broidi tahkos sitä peliä koko illan. Joks ne vieraat on tullu ? Meille kuuluu ainaski viiennes niistä lipputuloista. Tämä muistuttaa artikkelin käyttöä, jopa niin että eräiden tutkijoiden mukaan suomen puhekielessä esimerkiksi se tai tää on kehittynyt tai kehittymässä vastaavaksi definiittiseksi eli määräiseksi artikkeliksi kuin ruotsin den/det ja englannin the. Omistusliitteiden eli possessiivisuffiksien käyttö on kirjakielessä normi, mutta puhekielessä niitä ei aina käytetä: Tieksä missä mun lompakko 'lompakkoni' on? Voisinks mä kopsata sun muistiinpanot 'muistiinpanosi'? Poliisit raksi kilvet sen autosta 'hänen autostaan'. Kahelta meijän porukasta 'porukastamme' puuttu passi. Tosta teijän tytöstäkin 'tytöstännekin' on tullu kauhee kovis. Mahtaako olla kummonenkaan se niitten uus levy 'heidän uusi levynsä'. Toisaalta yksikön 2. persoonassa (sinä) omistusliite on puhekielessäkin melko tavallinen, tosin lyhentyneenä: Muston kurja lähtee täältä sun luotas 'luotasi'. Puhekielen kieliopin piirteet näkyvät sanakirjassa enimmäkseen vain lause-esimerkeistä, mutta esimerkiksi pronomineja on myös omina hakusanoinaan, kuten mä ja sä sekä niiden useimmat taivutusmuodot (mua, mulla, mun; sua, sulia, sun jne.).
Ääntäminen Ääntämisessä selvimpiä eroja on, että kirjakielen d jää usein puhekielessä pois taikka muuttuu ja että f.v:n tilalla on tt tai t. Tämä ilmiö näkyy kirjan monista lause-esimerkeistä: Mitäs siinä, senkun lähetään 'lähdetään'/ Pik-
13
kubroidi on meijän 'meidän' perheen murheenkryyni. Ne on semmoset senssit, missä firmat ettii 'etsivät' työntekijöitä. Metät 'metsät' on tänä syksynä ihan mustanaan sieniä. Toisaalta ci ja ts ovat yleisiä puhekielessäkin: Tallenna ne tiedot serverille. Pidä senkin mänttipää turpas kii! Me juotiin siideriä. Se oli nappi otsaan jokaselle vangille. Mun vatsaan sattuu. Mä en tosta setsuurista niin välitä. Onks mutsi kotona? Joissain sanoissa d voi joskus puheessa säilyäkin, joskus jäädä ääntämättä (lähetään tai lähdetään; pidä tai piä), ja osassa d tai ts voivat muuttua (meidän > meijän\ otsaan > ottaan\ metsät > metät) todennäköisemmin kuin toisissa, ja toisaalta on sanoja, joissa d tai ts äännetään aina (siideri, setsuuri, mutsi). Sanakirjassa tätä vaihtelua ei voi kattavasti kuvata. Omiksi hakusanoikseen on otettu sanoja, joissa puhekielen mukaisia variantteja yleisimmin käytetään, kuten d:n katotapauksia ees 'edes', kaheksan 'kahdeksan', mahoton 'mahdoton', oottaa 'odottaa' ja yheksän 'yhdeksän' ja d:n muutostapauksia meijän 'meidän', teijät 'teidät', sekä tv:n osalta ite, ilte 'itse', katella 'katsella', mettä 'metsä', ruotti 'ruotsi' ja seittemän 'seitsemän'. Koska puhekielen mukainen asu ei aina näy sanan perusmuodosta, omina hakusanoinaan on myös sekä usealle taivutusmuodolle yhteisiä vartaloita että yksittäisiä taivutusmuotoja. Sellaisia vartaloita, joista puuttuu d, ovat mm. kahe- ('kahde-' esim. taivutusmuodoissa kahelta 'kahdelta', kahen 'kahden', kahessa 'kahdessa'), koha- ('kohda-'), kuue- ('kuude-'), lähe('lähde-') ja yhe- ('yhde-'). Kirjakielen ts:n tilalla on tt tai t esimerkiksi vartaloissa eti- ja etti- ('etsi-'), kato- ja katto- ('katso-') sekä viitti- ('viitsi-'). Yksittäisiä taivutusmuotoja sanakirjassa ovat mm. eessä, meiän, teiän, tehä ja yhessä. Joskus vartalot tai taivutusmuodot eroavat kirjakielen vastineista enemmänkin: juua 'juoda', syyä 'syödä', tiiä- ('tiedä-'), tuua 'tuoda' ja viiä 'viedä'. Joistakin pronomineista ja verbeistä käytetään puheessa yleisesti pikapuhemuotoja, jotka ovat sanakirjassa omina hakusanoinaan, joko vartaloina tai erillisinä taivutusmuotoina. Tällaisia ovat pronomineista jo edellä mainitut mä ja sä taivutusmuotoineen. Puhekielelle tyypillisiä ovat myös tää 'tämä', toi 'tuo', nää 'nämä' ja noi 'nuo', joita on taivutusmuotoineen runsaasti myös lause-esimerkeissä: Miten tää 'tämä' voi olla näin halpa? Kylläpäs sä ompelit tän 'tämän' nätisti. Ei toi 'tuo' äijä kuuntele. Mennään ton'tuon' puskan taa piiloon! Ku ei tolia 'tuolla' penikalla oo mitään kuria. Kuivaa nää 'nämä' astiat ja paa tonne 'tuonne' senkkiin. Noi 'nuo' ikkunoitten alaraamit alkaa olla aika huonossa kunnossa. Verbien pikapuhemuotoja ovat «//a-verbistä oo 'ole', oon 'olen', oot 'olet' ja ootte 'olette' sekä oisi- 'olisi-', mennä-verbistä mee, meen, meet ja meette, tullaverbistä tuu, tuun, tuut ja tuutte sekä panna-verbistä paa, paan, paat ja
14
paatte. Paitsi että nämä ovat kiijassa omina hakusanoinaan, ne ovat myös lause-esimerkeissä yleisiä: Ootteks 'oletteko' te vähän hönöjä, kun tolleen hillutte! Mähän meen 'menen' jos mua huvittaa. Jos sä tuut 'tulet' mukaan, ni sit meitä on kuus. Mä paan 'panen' kännyn kii, et saadaan jutella rauhassa. Puhekielessä on myös tavallista, että kaksi usein yhdessä esiintyvää sanaa sulautuu yhteen. Tyypillisesti näissä on etuosana pronominin (mä, sä, se, tää, toi jne.) taivutusmuoto tai adverbi (siellä, tässä, tossa, missä), jonka viimeinen vokaali jää pois, ja jälkiosana olla- verbi tai kieltoverbi ei. Tämänkaltaisista sanoista kirjassa ovat omina hakusanoinaan mm. mullon (< mulla on 'minulla on' tai mulle on 'minulle on'), mullei (< mulla ei 'minulla ei' tai mulle ei 'minulle ei'), muston (< musta on 'minusta on'), mustei (< musta ei 'minusta ei'); sullon (< sulia on 'sinulla on' tai sulle on 'sinulle on'), siilon (< sillä on 'sillä/hänellä on' tai sille on 'sille/ hänelle on'), siellon (< siellä on), tässon (< tässä on), tosson (< tossa on 'tuossa on') ja misson (< missä on). Loppuheitto eli äänteen tai äänteiden pois jääminen sanan lopusta on puhekielessä yleistä. Sanakirjan hakusanoissa tämä näkyy edellä mainituissa tapauksissa, joissa kaksi sanaa on sulautunut yhteen (esim. minulla on > mulla on > mull on > mullon). Samoin kirjan lause-esimerkeissä on paljon loppuheittoa. Sanan viimeinen i jää usein pois, jos sen edellä on s: Niistä nyt se nokkas 'nokkasi, nenäsi'. Toi tyyppi on täys 'täysi' torvi. Miks 'miksi' täällä on niin kylmä? Etenkin verbien imperfekti-ja konditionaalimuodoissa i:n loppuheitto on yleistä: Aurinko paisto 'paistoi' suoraan linssiin. Se auto hajos 'hajosi' siinä kolarissa. Jos ostais 'ostaisi' uuden auton. Myös ««//nyf-partisiipin f jää lähes aina pois: Missä ihmessä sä oot kurannu 'kurannut' ittes! Niiden iskä on kuollu 'kuollut'. Mä en oikeen tienny 'tiennyt', mitä mä öisin tehny 'tehnyt'. Mä oon ihan rättiväsyny 'rättiväsynyt'. Kysymyslauseissa kirjakielen ko-, fcö-päätteen tilalla on yleisesti ks, kuten hakusanoissa onks 'onko', eiks 'eikö', enks 'enkö', ja etteks 'ettekö'. Onks 'onko' sulia mitään ohjelmaa viikonloppuna? Oisiks 'olisitko' sä ikinä uskonu? Tiiäks 'tiedätkö' sä, kuka toi oli? Lähtiks 'lähtikö' se pöhlä täältä jo lätkimään? Kävitteks 'kävittekö' te olleskaan siellä rannalla? Kysymyslauseen fa-lopun .v voi myös sulautua yhteen sä- tai ^-pronominin kanssa. Tämä näkyy hakusanoissa ooksä < ootko sä 'oletko sinä', onkse 'onko se/hän' ja eksä 'etkö sinä': Ooksä 'oletko' tehny jo nefyssan tehtävät? Voi halvattu, onkse 'onko (se)' kello jo noin paljon! Onkse 'onko hän' vähän kuuro? Mitä sä oikein tuijotat, eksä 'etkö' oo ennen hinkkejä nähny? Sä-pronomini voi myös liittyä suoraan verbiin ilman fcta, kuten
15
hakusanoissa etsä 'etkö sinä' ja ootsä 'oletko sinä': Ootsä 'oletko' muka bylsiny sen kanssa? Mitä sä hommaat nykyään, opiskelet sä 'opiskeletko' vai ootsä 'oletko sinä' töissä'! Etsä 'etkö' oo kuullu siitä? Muutamia tämänkaltaisia olla- ja «'/-verbien kysymysmuotoja on kirjassa omina hakusanoinaan, mutta enimmäkseen puhekielen kysymyspäätteet näkyvät lause-esimerkeistä. Muiden äänteiden ja muotoryhmien osalta loppuheitto ei ole säännöllinen ilmiö, vaan siihen vaikuttaa puherytmi ja sanan yleisyys. Loppu-a tai -ä jää usein pois inessiivissä (las 'tässä', kaupungis 'kaupungissa'), elatiivissa (must 'minusta', Helsingist 'Helsingistä') ja allatiivissa (meil 'meillä', opettajil 'opettajilla'). Ihmisil 'ihmisillä' on nykyään kova hinku rahan perään. Täs levaris 'levarissa, levyasemassa' on joku vika ku se ei lue diskettejä kunnolla. Lisäksi loppu-n heikkenee usein sanan lopussa tai jää kokonaan ääntymättä. Tässä sanakirjassa n on esimerkistössä kuitenkin selvyyssyistä yleensä kirjoitettu sanan loppuun. Kun sanan toisessa tavussa on kirjakielen mukaan i-loppuinen diftongi (kuten ai, oi, ei), /:tä ei puhekielessä yleensä käytetä. Ne puhekielessä nttöminä esiintyvät muodot, jotka on muun arkityylinsä vuoksi sanavalikoimaan valittu, on hakusanoina merkitty kuitenkin tiilisiksi, koska ilmiö on hyvin säännöllinen. Kirjassa ei täten ole hakusanoina esimerkiksi semmonen, tämmönen ja millanen tai punanen, mutta mukana taas on sana tommoinen, koska siihen liittyy muu syy: wo-diftongin lyhentyminen sanan alussa pelkäksi o:ksi. Lause-esimerkeissä näitä kaikkia /:ttömiä muotoja on runsaasti: Ne karkit on siinä semmosessa 'semmoisessa' punasessa 'punaisessa' askissa. Jokasen 'jokaisen' pitää korjata ite jälkensä. Jättäsit 'jättäisit' jo sen tyhmän jätkän. Toi piha pitäs'pitäisi' hiekottaa 'hiekoittaa'. Paitsi toisesta tavusta, i voi puuttua muustakin painottomasta tavusta, kuten yhdyssanoissa: Säkylässä oli mun intin aikaan hirveen huonokuntoset 'huonokuntoiset' kassut. Assalla oli taas epämäärästä 'epämääräistä' porukkaa. Puhekielessä on myös hyvin tavallista, että tietyt kirjakielen vokaaliyhtymät ovat muuttuneet pitkiksi vokaaleiksi. On tapahtunut kehitys ea tai eä > ee, oa > oo ja öä > öö, kuten sanoissa hopee 'hopea', pimee 'pimeä', ainoo 'ainoa' ja jäätelöä 'jäätelöä'. Tämäkin ilmiö koskee monia sanoja ja niiden taivutusmuotoja: -
Verbien «/«-infinitiivejä: lukee 'lukea', tuntee 'tuntea', särkee 'särkeä', lähtee 'lähteä', rikkoo 'rikkoa', sanoo 'sanoa', leipoo 'leipoa'.
16
-
-
-
Verbien, joiden infinitiivi päättyy eta, etä tai ota, tiettyjä taivutusmuotoja: halkeen 'halkean', halkee 'halkeaa', kerkee 'kerkeää', siivoo 'siivoaa'. Yksikön partitiiveja: onkee 'onkea', koipee 'koipea', hikee 'hikeä', kivee 'kiveä', maitoo 'maitoa', puuroo 'puuroa', hölmöä 'hölmöä', lätäkköä 'lätäkköä'. Yksikön partitiivit ja illatiivit tulevat usein hyvin lähelle toisiaan, koska illatiivissa loppu-/? jää myös usein pois: onkee 'onkea, onkeen', kivee 'kiveä, kiveen'. Sanoja, joiden lopussa on ea tai eä: makee 'makea', oikee 'oikea', komee 'komea', vaalee 'vaalea'; tärkee 'tärkeä', viilee 'viileä', pehmee 'pehmeä', ylpee 'ylpeä'. Näiden sanojen taivutus eroaa muutenkin kirjakielestä: makeeta 'makeaa', makeeseen 'makeaan'.
Vähän harvemmin mutta silti melko usein puhekielessä tapahtuu myös muutos ia tai iä > ii, ua > uu ja yä > yy: leuhkii 'leuhkia', keksii 'keksiä", kastuu 'kastua', haluu 'haluaa', eksyy 'eksyä', älyy 'älyää', purkkii 'purkkia', teippii 'teippiä', katuu 'katua', sänkyy 'sänkyä'. Tällöin myös monet monikon partitiivit muuttuvat «-loppuisiksi: koirii 'koiria', nimii 'nimiä', omenii 'omenia', selittäjii 'selittäjiä'. Näitä puhekielen mukaisia pitkävokaalisia muotoja ei sanakirjassa ole omina hakusanoinaan, mutta lause-esimerkeissä varsinkin ee, oo ja öömuotoja on runsaasti. Kaupassa oli kauhee 'kauhea' jono. Ajattele mikä tässä on tärkeetä 'tärkeää'. En kyllä kehtais kulkee 'kulkea' ton näkösissä hörhelöissä. Etkö tarjoo 'tarjoa' pullostas ees hörppyä? Ei tätä autoo 'autoa' kannata enää korjata. Aina sä löhööt 'löhöät' siinä sohvalla! Jonkin verran on myös ii-, uu- ja yv-muotoja: Hei mutta pitäskö meiän sopii 'sopia' tarkka aika? Etteks te tajuu 'tajua' mitään? Ei tollanen liha voi säilyy, jos ei sitä pakasta.
Sanasto Kielioppiin ja ääntämiseen liittyvät puhe- ja kirjakielen tyylierot ovat hyvin selviä, ja niihin kiinnitetään huomiota jo koulussa. Yleensä kielenkäyttäjät ovat niistä varsin tietoisia ja pystyvät ainakin jossain määrin tekemään valintoja kirjakielen ja oman puhekielensä välillä. Toisaalta erääl puhekielen piirteet, kuten i:n katoaminen sanan lopusta (hyppäs 'hyppäsi', tekis 'tekisi') tai diftongista (punanen 'punainen'), voivat esiintyä muuten
17
hyvinkin kirjakielisessä puheessa. Sanastossa puhe- ja kirjakielen välinen tyyliero on häilyvämpi, koska sanastoa ei voi määritellä yhtä kattavasti kuin kielioppia. Uusia sanoja syntyy koko ajan, ja niiden asema kirjakielen perinteessä on ainakin aluksi epäselvä. On kuitenkin joitakin sanaryhmiä, jotka leimautuvat herkästi puhekielisiksi. Tällaisia ovat affektiset eli voimakkaita tunnelatauksia sisältävät sanat, usein yhdyssanoista lyhentämällä muodostetut ns. slangijohdokset ja osittain myös vierasperäiset sanat.
Affektiset sanat Affektiset sanat ovat vahvasti tunnepitoisia tai jollakin muulla tavoin tunneväritteisiä sanoja. Niihin kuuluu varsinkin sukupuolielimiin ja seksiin sekä ulostamiseen ja virtsaamiseen liittyviä alatyylin sanoja, esimerkiksi penistä merkitsevät kyrpä, mulkku ja muna ja vaginaa merkitsevät pillu ja eritoten sana vittu, jota käytetään yleisesti myös kirosanana ja jonka ympärille on syntynyt kokonainen affektisten alatyylin ilmausten ryhmä (vittuilla, vittumainen, vittuuntua, vitulleen, vituttaa jne.). Nämä ja muut vahvasti alatyyliset sanat on sanakirjassa merkitty vulgaareiksi (vulg.). Myös sukupuoliyhdyntään ja masturbaatioon liittyvät sanat ovat enimmäkseen alatyylisiä, kuten panna, naida, nussia 'olla sukupuoliyhteydessä' ja runkata, vetää käteen 'masturboida'. Vaikka panna-verbillä on myös neutraali merkitys 'asettaa, sijoittaa', se on seksuaalisessa merkityksessä niin affektinen, että neutraaleissa yhteyksissä sitä on alettu välttää ja se korvataan usein pistää- tai laittaa-verbillä. Affektisesti värittynyt on myös perse 'takapuoli, takamus'. Paska 'uloste' ja kusi 'virtsa' ovat synnyttäneet monia alatyylin sanaryhmiä, kuten paskainen, paskamainen, paskiainen, paskahousu, paskattaa ja kusaista, kusessa, kusettaa. Alkuaan Raamatusta peräisin olevista sanoista tai niistä syntyneistä kirosanoista helvetti, jumalauta, perkele ja saatana on useita enemmän tai vähemmän affektisia, lievempiä tai leikillisiäkin muunnoksia: helkkari, helkutti, hemmetti, hiivatti; jukolauta, jukoliste, jumaliste, jumankauta; perhana, perkule; saakeli, saakuri, saakutti, saamari. Vahvasti affektisia ovat myös solvaukset ja haukkumasanat. Niiden tarkoitus on loukata tai halventaa kohdettaan, ja usein niissäkin käytetään sukupuolielimiin, seksuaalisuuteen, ulostamiseen ja virtsaamiseen liittyviä sanoja. Niistä selkeästi alatyyliset on merkitty vulgaareiksi (vulg.), loukkaavat tai solvaavat halventaviksi (halv.) ja karkeimmat sekä vulgaareiksi että halventaviksi. Solvauksissa käytetään tyypillisesti verbejä haistaa, vetää ja painua: haise pahalle, haista paska, haista vittu; vedä käteen,
18
vedä vittu päähäs; painu helvettiin, painu vittuun. Haukkumasanat liittyvät usein samaan aihepiiriin, kuten kyrpä ja mulkku. Muita karkeita halventavia ja alatyylisiä nimittely sanoja ovat mm. kusipää, paskapää ja runkkari. Miehistä karkea haukkumasana on homo, naisista huora, harvemmin myös lesbo. Halventaviksi (halv.) on merkitty mm. haukkumasanat aasi 'tyhmä, hölmö ihminen', itkupilli 'helposti itkemään rupeava tai usein (pitkään) itkevä ihminen', sika 'epäsiisti, siivoton, törkeä ihminen' ja vanhapiika 'keski-ikäinen tai vanhempi naimaton nainen, ikäneito'. Toisella tavalla affektisia ovat sanat, joita käytetään etenkin lapsille puhuttaessa. Näissäkin on ulostamiseen ja sukupuolielimiin liittyviä sanoja, kuten pissa 'virtsa', kakka 'uloste', pippeli (pili, kikkeli) 'penis', pimppa (pimppi, pimpsa) 'vagina' sekä peppu ja pyllistää. Aikuisten kesken niitä voidaan käyttää häveliäisyyssyistä, mutta usein niillä voi olla myös leikillinen tai ironinen sävy. Tämäntyyppisiä arkikielen sanoja ei ole kirjassa yleensä osoitettu erityisin tyylimerkinnöin. Lastenkielessä käytettyjä, usein hellitteleviä sanoja ovat mm. ammu 'lehmä', halia 'halata', heppa 'hevonen', isi, iskä, isukki 'isä', känny 'käsi', peukku 'peukalo', poppa 'kuuma', setä 'mies', täti 'nainen', simmu 'silmä', tisu 'rinta, tissi' ja äippä, äiskä 'äiti'. Aikuistenkin kesken käytettyjä hellittelysanoja ovat hani, kulti, kultsi, kultu, kultsu, nöpö ja raksu 'rakas, kultaseni'. Poitsu, poju 'poika' ja typy, tytteli 'tyttö' voivat olla hellitteleviä, mutta niillä voi olla myös halventava, vähättelevä merkitys. Ilmausten luokittelu alatyylisiksi tai halventaviksi taikka ylipäätään eri tavoin tavallisesta arkityylistä poikkeaviksi on kuin veteen piirretty viiva. Tyylimerkinnöillä on kuitenkin tarkoitus mm. vieraskieliselle osoittaa, milloin hän tai joku muu käyttää karkeita, halventavia tai loukkaavia tunneväritteisiä ilmauksia.
Slangijohdokset Kirjakielen sanaa voidaan myös muokata, niin että siihen tulee puhekielinen sävy. Tavallinen keino on lyhentää sanaa ja lisätä siihen pääte ari (äri), is tai kka (kkä). Varsinkin taajaan käytettyjä yhdyssanoja lyhennetään ja äänteellisesti hankalia vierasperäisiä sanoja muokataan usein näin. Johdos voidaan tehdä tilapäisesti melkein mistä tahansa sanasta, jolloin ymmärtäminen jää usein kontekstin varaan. Monesta eri sanasta voi tulla samanlainen johdos, esim. kässäri voi tarkoittaa 'käsijarrua', 'käsijarrukäännöstä' tai 'käsikirjoitusta', tai samasta sanasta voi tulla eri johdoksia, kuten kässäri, käsis 'käsikirjoitus'.
19
Tällä tavalla tehtyjä sanoja on nimitetty "slangijohdoksiksi", vaikka niitä kaikkia ei nykyään voi pitää erityisen slangimaisina. Monet ovat hyvin yleisiä, ja joitakin voinee pitää jo kirjakielisinä, koska ne ovat tarkoitteensa lähes ainoita nimityksiä eikä niiden rinnalla käytetä enää sanaa, josta ne on aikanaan tehty. Tällainen on esimerkiksi piikkari 'urheilukenkä, jonka anturassa on piikkejä'. Sanaa ei kirjakielessä enää käytetä muodossa "piikkikenkä", eikä hakusana piikkari olekaan tässä kirjassa tuossa kirjakielimäisessä merkityksessä vaan arkisemmassa merkityksessä: 'naisen kenkä, jossa on pitkät, kapeat korot, piikkikorot'. Esimerkiksi seuraavat johdokset ovat sanakirjassa omina hakusanoinaan: -
Johdinaineksena voi olla myös moni muu, kuten -u tai -y eri variantteineen (kku/kky, tsu/tsy, tsku jne.): hutsu 'huora', kassu 'kasarmi; kasetti; kastemato', kessu 'kersantti', kätsy 'kätevä', motu 'modeemi', punkku 'punaviini', putsku 'puuteri', rantsu 'ranta', telkku tai tellu 'televisio', transu 'transvestiitti', välkky 'älykäs, nokkela (henkilö)'.
Vierasperäiset sanat Vierasperäisistä sanoista selvästi puhekielisiä ovat arkielämään, eri ammatteihin ja harrastuksiin, teknisiin keksintöihin, muoti-ilmiöihin ja viihteeseen liittyvät sanat. Ne on nykyään lainattu useimmiten englannista, aikaisemmin ruotsista. Kirjakielessä vierasperäisiä sanoja on periaatteellisistakin syistä vältelty, joten niille on usein tietoisesti kehitetty omakielinen vastine. Kirjakielen sana ei kuitenkaan aina ole vakiintunut jokapäi-
20
väiseen kielenkäyttöön, vaan sillä voi olla selvä virallinen tai keinotekoinen tyyliarvo. Siksi samasta asiasta on usein käytössä kaksi sanaa, vierasperäinen puhekielen sana ja oma kirjakielen sana. Esimerkiksi dubata 'jälkiäänittää', fani 'ihailija, kannattaja', fööni 'hiustenkuivain', jenka 'kierre', klemmari '(paperi)liitin', liftata 'kulkea peukalokyydillä', muusi, muussi '(peruna)sose', prikka 'aluslevy', (t)ratti 'suppilo', testeri 'kokeilukappale', tongit 'pihdit' ja töpseli 'pistotulppa, pistorasia'. Joskus vierasperäisellä puhekielen sanalla ei ole ytimekästä omakielistä vastinetta lainkaan, kuten vaikkapa sanoilla leggingsit 'naisten pitkät, tiukasti jalanmyötäiset (trikoo)housut', liisata 'vuokrata auto, laite tms. pitkäksi ajaksi', nyyssit' uutis-, keskusteluryhmä Internetissä', reilata 'matkustaa Interrail-lipulla', riffi 'säestyksessä käytettävä toistuva rytmikäs säe', satsata 'panostaa työvoimaan tms., sijoittaa varaa, keskittää varoja johonkin', sikspäkki 'kuuden olutpullon pakkaus', saundi, soundi 'musiikin sointi, äänensävy', suksiboksi 'auton katolle kiinnitettävä suksikotelo' ja surffata 'käyttää Internetiä, siirtyä sivulta toiselle, viettää aikaa netissä'. Silloin kun omaperäinen sana on tyylillisesti neutraali ja puhekielessäkin yleinen, vierasperäinen sana on usein tyyliltään lähinnä vanhahtava tai leikillinen. Tällaisia sanoja ovat esimerkiksi aparaatti 'laite, kone, vehje', justeerata 'säätää, tarkentaa', kööri 'kuoro; joukko, porukka', mööpeli 'huonekalu, kaluste', puteli 'pullo', pytinki 'rakennus, rakennelma', serveerata 'tarjota, tarjoilla', tenkkapoo 'pulma, vaikea tilanne, miettimisen paikka', tirehtööri 'johtaja, päällikkö' ja vinkkeli 'suora kulma, suorakulmani'. Myös slangisanat ovat usein vierasperäisiä, ja niissä suositaan muutenkin mieluusti vierasperäisiä äänteitä (b, d,f, g, s) tai sananalkuisia konsonanttiyhtymiä (kuten pr, st ja ts).Vierasperäisiä ovat esimerkiksi bestis '(tytön) paras ystävä', fikkari 'taskulamppu', geimi '(tietokone)peli, ottelu', koutsi 'valmentaja', lande 'maaseutu, maalainen', numba 'numero', proo 'ammattilainen', redi 'valmis; reilu', sheivata 'ajaa ihokarvat', sigi 'automaattinen allekirjoitus sähköpostiviestissä', skole 'koulu', snoukata 'lumilautailla' ja tsoukki 'pilapuhe, vitsi, leikinlasku'. Alkuperältään suomalaisia slangisanoja, joissa on vierasperäisiä äänteitä ikään kuin koristeina, ovat esimerkiksi kandee 'kannattaa', Kosanderi 'Koskenkorva-viina', kybä 'kymmenen', söde 'suloinen, nätti, söpö' ja tsipale, tsibale 'kappale'. Kaikki vierasperäiset sanat eivät luonnollisestikaan ole puhekielisiä. Esimerkiksi latinaan ja kreikkaan perustuvat yleiseurooppalaiset "sivistyssanat" ovat leimallisesti kirjakielisiä, eikä niitä tässä sanakirjassa ole.
21
Puhekielen vaihtelu Koska puhekieltä ei virallisesti huolleta, korjata tai normiteta, siinä on luonnollisesti paljon vaihtelua. Itse asiassa oikeampaa olisi puhua suomen puhekielistä, sillä puhekieli voi vaihdella paljonkin paikkakunnan, puhujan iän ja tilanteen mukaan. Helsinkiläinen baarimestari voi puhua ystäviensä kanssa hyvinkin erilaista kieltä kuin itäsuomalainen maanviljelijä. Jos he joutuvat puheisiin toistensa kanssa, he todennäköisesti huomaavat puhuvansa eri tavoin, vaikka ymmärtävätkin toisiaan lähes vaivatta. He voivat myös hakea jonkinlaista kompromissia joko puhumalla kirjakielisemmin tai - mikä lienee tavallisinta - tavoittelemalla alueellisesti ja sosiaalisesti neutraalia puhekieltä, sen tapaista kuin tässä sanakirjassa on kuvattu. Tämä sanakirja ei pyri eikä pystyisikään kuvaamaan kaikkia suomen puhekielen variantteja, vaan se kuvaa tietynlaista keskiarvoa: puhekieltä, josta on pyritty karsimaan selvät alueelliset ja sosiaaliset erityispiirteet. Tavoitteena on ollut "oikee suomi", eräänlainen suomen yleispuhekieli, vaikka tällaista kieltä on vaikea määritellä, jopa siinä määrin, että sen olemassaolo voidaan asettaa kyseenalaiseksi. Täysin vaihtelematon kielimuoto se ei missään nimessä ole. Siksi lause-esimerkeissäkään ei ole pyritty yhtenäisyyteen esimerkiksi edellä esitettyjen kieliopin ja ääntämisen piirteiden osalta. Vaihtelu kuvaa suomen puhekielen todellisuutta paremmin kuin yhtenäinen esitys, joka edellyttäisi aina jossain määrin mielivaltaista valintaa eri varianttien välillä. Vaikka "oikeeta suomee" käytetään yleisesti ja sitä ymmärtävät kaikki, se ei silti ole tavallisin tai neutraalein kielimuoto joka puolella Suomea eikä kaikissa tilanteissa. Helsingin seudulla ja muuallakin suuremmissa kaupungeissa tämäntapaista puhekieltä käytetään yleisesti ja sitä voi pitää neutraalina, ellei tilanne ole erityisen muodollinen. Sitä kuulee myös radiossa ja televisiossa varsinkin vapaamuotoisemmissa yhteyksissä ja näkee kirjoitettuna kaunokirjallisten teosten repliikeissä sekä sanoma- ja aikakauslehtien haastatteluissa. Toisaalta varsinkin maaseudulla ja pienemmillä paikkakunnilla, mutta myös suurissa kaupungeissa, joilla on vahva asema oman alueensa keskuksina (esimerkiksi Tampereella, Turussa, Oulussa, Kuopiossa tai Rovaniemellä), puhekielellä on omat alueelliset piirteensä. Tässä sanakirjassa käytetty puhekieli voi erota jyrkästikin paikallisesta puhekielestä, ja sen puhuminen voidaan tulkita niin, että puhuja ei ole paikallisia tai ei samastu paikalliseen identiteettiin. Sanakirjan kieltä voidaan pitää myös "kaupunkilaisten" tai "nuorten" kielenä, vaikka se ei sellaista ainakaan yksinomaisesti ole.
22
Koska sanakirja pyrkii kuvaamaan ennen kaikkea epämuodollista, arkista puhekieltä, "oikee suomi" ei välttämättä sovi kaikkiin tilanteisiin. Muodollisissa, virallisissa tai sosiaalisesti jännitteisissä tilanteissa, samoin kuin vanhemmille ihmisille puhuttaessa, sitä voidaan pitää sopimattomana tai epäkohteliaana. Myös monissa palvelutilanteissa kirjakielisempi puhetapa voi olla parempi vaihtoehto. Selvästi leimaava on se-pronomini, jonka käyttöä ihmisiin viittaamassa pyritään välttämään usein silloinkin, kun kirjakielen normia ei muuten erityisesti puheessa tavoitella. Luonnollisestikin silloin, kun sana on merkitty vulgaariksi tai halventavaksi, sen käytössä pitää olla varovainen.
Alueelliset puhekielet Historiallisesti suomen kieli perustuu alueellisiin murteisiin, jotka ovat olleet leimallisesti maaseudun puhemuoto. Vaikka 1900-luvun alkupuolelta lähtien alueelliset erot ovat tasoittuneet, eri puolilla Suomea voidaan nykyäänkin puhua varsin eri tavoin. Suomalaiset ovat yleensä tietoisia puhekielen alueellisista eroista ja voivat ainakin karkeasti tunnistaa, mistä päin Suomea puhuja on kotoisin: joku puhuu turkulaisittain, toinen taas selvää savoa, kolmas on "hesalainen" ja neljäs "joku maalainen". Vaikka alueelliset piirteet ovat olennainen osa suomen puhekieltä, tässä sanakirjassa ne eivät juuri tule esille. Ainoat selvästi alueelliseen puhekieleen kuuluvat hakusanat ovat persoonapronominit mie 'minä', sie 'sinä', myö 'me' ja työ 'te'. Mie ja sie ovat yleisesti käytössä Etelä-ja Pohjois-Karjalassa sekä Lapissa, myö ja työ taas Karjalassa, Savossa ja laajemminkin Itä- ja Keski-Suomessa. Nämä pronominit ovat tuttuja kaikille suomalaisille, ja niiden käyttö on selvä viesti puhujan kotiseudusta. Jonkin verran alueellisia ovat myös pitkävokaaliset mää 'minä' ja sää 'sinä', joita käytetään etenkin Länsi-Suomessa (kuten Turussa ja Tampereella), mutta muutenkin mä- ja .«/-sanojen rinnalla. Ääntämisessä on muutamia selviä alueellisia piirteitä, jotka esiintyvät puheessa taajaan, mutta kaikki ne eivät tule esille tämän sanakirjan hakusanoissa tai lause-esimerkeissä. -
Kirjakielen mukainen d voi puheessa jäädä pois useammin tai harvemmin kuin tässä sanakirjassa on esitetty. Itä- ja Pohjoissuomessa d:tä käytetään vähemmän kuin Länsi- ja Etelä-Suomessa. Länsi-Suomessa d:n tilalla voi olla myös r (esim. meirän 'meidän'), mutta sen käyttö on alueellisesti leimaavaa eikä siitä
23
ole esimerkkejä tässä sanakirjassa. Periaatteessa d voi jäädä pois kaikista sanoista, jotka eivät ole leimallisesti kirjakielisiä, vierasperäisiä tai slangia: sae 'sade', saan 'sadan', nei'in 'neidin', kaota 'kadota\ puota 'pudota', huuan 'huudan', kaa'an 'kaadan' jne. Tällaisia sanoja on paljon, eikä niitä ole esitetty sanakirjassa, koska d:n kato on niissä selvästi alueellista. Toisaalta osa sanakirjan hakusanoistakin, kuten saaha 'saada', veä- 'vedä-' ja käe- 'käde-', voivat Länsi-Suomessa tai Helsingin seudulla kuulostaa murteellisilta. Ne ovat kuitenkin esimerkiksi Keski-ja Itä-Suomessa tavallisia, ja siksi d:n kato on tuotu sanakiijassa esiin muuallakin kuin kaikkein yleisimmissä sanoissa. Kirjakielen ts:n paikalla on joissakin sanoissa puhekielessä tt tai t. Alueellisesti tässä on jonkin verran eroja: esimerkiksi kirjakielen sana katsoa (katson, hän katsoo) voi taipua joko katon, kattoo tai katton, kattoo. Edellinen taivutus on ilmeisesti jonkin verran yleisempi, joten yleensä /.v-tapaukset on esitetty sen mukaan. Itä-Suomessa f.s: n paikalla voi olla myös hi (kahtoo), mutta se on selvästi alueellisesti leimaava eikä sitä ole sanakirjassa esitetty. Sanat voivat lyhentyä, eli niissä esiintyy loppuheittoa, alueellisesti huomattavastikin useammin kuin sanakirjan lause-esimerkeissä: esimerkiksi adessiivi ja allatiivi ovat usein samannäköisiä (meil 'meillä, meille'). Kaikkein tavallisinta loppuheitto on toisaalta Lounais-Suomessa Turun ja Rauman seuduilla, toisaalta Kaakkois-Suomessa, esimerkiksi Lappeenrannan seudulla. Pohjois-Suomessa loppuheittoa on vähiten. Länsi-Suomessa, etenkin Hämeessä käytetään maan-, määnloppuisista infinitiiveistä lyhyempiä muotoja: kattoon 'katsomaan', hakeen 'hakemaan', meneen 'menemään'. Ne ovat tyypillisiä myös Helsingin seudun puhekielelle. Sanakirjassa näitä lyhyempiä muotoja esiintyy lause-esimerkeissä jonkin verran, mutta ei säännöllisesti. Länsi-Suomessa on yleistä, että diftongit uo, yö ja ie avartuvat, niin että niiden loppuvokaali lähenee a:ta tai ä:tä (suami 'suomi', yällä 'yöllä', tiätää 'tietää'). Avartuminen on yleensä vähittäistä niin, että esimerkiksi sanassa suomi vokaali on jotain o:n ja a:n väliltä, eikä puhuja itse välttämättä tiedosta sitä. Esimerkiksi Helsingin seudulla vähittäinen avartuminen on tavallista, ja on mahdollista, että ilmiö on yleistymässä. Silti selvä
24
-
-
avartuminen, jossa loppuvokaali on täysi a tai ä, on alueellisesti leimaavaa. Itä- ja Pohjois-Suomessa tavallinen ilmiö on geminaatio, jossa yhden konsonantin tilalla on geminaatta eli kaksoiskonsonantti, kuten tekkee 'tekee', tuppaan 'tupaan', levvee 'leveä', pittää 'pitää', mittään 'mitään'. Esimerkiksi Kuopion, Joensuun ja Oulun seuduilla geminaatio on yleistä. Muualla Suomessa se voi herättää hämmennystä, kun pullaa voi tarkoittaa joko 'pullaa' tai 'pulaa'. Svaa on puhekielessä käytetty "ylimääräinen" vokaali, jonka puheessa kuulee sellaisissa yhteyksissä, joissa kirjakielessä on kaksi peräkkäistä konsonanttia, tavallisimmin Ik, lp tai lm. Niinpä sanotaan esimerkiksi jalaka 'jalka', heleppo 'helppo' ja kohme 'kolme'. Svaa voi olla hyvin lyhyt, niin ettei sitä puhuja edes huomaa, ja sellaisena se on puhekielessä yleinen. Selvästi erottuva svaa on kuitenkin Itä- ja Pohjois-Suomen alueellinen piirre, ja erityisen leimallinen Oulun seudun puhekielessä.
Slangi Tässä sanakirjatyössä on jouduttu jatkuvasti käymään puhekielen rajaa toisaalta kirjakieleen, toisaalta alueellisiin puhekieliin eli murteisiin nähden. Kolmas rajanaapuri on slangi. Slangilla tarkoitetaan yleensä jonkin ryhmän kielimuotoa, jonka tarkoitus on ennen kaikkea ilmaista ryhmään kuuluvutta ja joka yleensä ei ole sen puhujien yksinomainen kielimuoto. Suomessa on puhuttu esimerkiksi Helsingin slangista, sotilas-, koululaisja lääkärislangista. Näin määriteltynä slangi ei ole alueellisesti tai sosiaalisesti neutraalia, eikä sitä näin ollen pitäisi olla tässä sanakirjassakaan. Toisaalta rajanveto slangin ja muun arkikielen välillä on vaikeaa. Helsingin slangiksi nimitetty kielimuoto on nykyään Helsingin seudun neutraalia puhekieltä, joka monessa suhteessa on samantapaista kuin tämän sanakirjan kieli. Sitä käytetään ja ennen kaikkea ymmärretään muuallakin kuin Helsingissä, eikä sen käyttäminen välttämättä ilmennä mihinkään erityiseen ryhmään kuuluvuutta. Esimerkiksi sellaiset Helsingin slangista peräisin olevat sanat kuin duuni 'työ', koisata 'nukkua', kundi 'mies, poika, tyyppi, kaveri', rööki 'savuke'ja tsempata 'ponnistella' ovat sanakirjassa mukana, eikä niitä ole merkitty slangiksi, koska niitä ei voi enää pitää erityisen "helsinkiläisinä". Toisaalta slangiksi on merkitty (slg.) sellaiset sanat, jotka kyllä yleisesti tunnetaan mutta joilla on selvä "helsinki-
25
Iäinen" tyyliarvo: esimerkiksi faija 'isä', hima 'koti', lafka 'kauppa', safka 'ruoka' ja venata 'odottaa'. Silloin, kun sana on harvinainen tai tuntematon Helsingin seudun ulkopuolella, sitä ei ole otettu sanakirjaan mukaan. Ulkopuolelle ovat jääneet esimerkiksi bonjata 'ymmärtää, tajuta', byysat'housut', femma 'viisi, viitonen', skagata 'täristä, pelata' ja tsennata 'tuntea, tietää'. Tällainen rajanveto on luonnollisesti aina jossain määrin satunnaista. Slangiksi on merkitty myös sellaisia sanoja, jotka kuuluvat jonkin erityisen harrastaja- tms. ryhmän sanastoon. Tällaisia ovat mm. tietotekniikkaan liittyvät sanat, kuten herjata 'antaa vikailmoitus', juuseri 'käyttäjä', kryptata 'salata', käyttis 'käyttöjärjestelmä' ja softa 'tietokoneohjelma, -ohjelmisto'. Nämä sanat ovat vielä melko selvästi alan harrastajien ja ammattilaisten kieltä, mutta tietotekniikan yleistyessä ja arkipäiväistyessä ne tulevat todennäköisesti yhä neutraalimmiksi ja osaksi jokapäiväistä puhekieltä.
SANAKIRJAN KÄYTTÖOHJEET Oikeinkirjoitus Puhekieltä ei ole yritetty kirjoittaa täysin äänteenmukaisesti, vaan siinä on joitakin poikkeuksia kirjakielen oikeinkirjoituksen suuntaan. Tällöin päämääränä on ollut ennen kaikkea lause-esimerkkien ymmärrettävyys. Loppuheittoa ei lause-esimerkeissä esiinny niin paljon kuin puhekielessä keskimäärin, koska sen vuoksi esimerkiksi monet illatiivit ja partitiivit olisivat samannäköisiä (maitoo 'maitoa, maitoon'), samoin adessiivit ja allatiivit (kaupungit 'kaupungilla, kaupungille'). Lisäksi monien eri sanojen taivutusmuodot lankeaisivat yhteen, kuten sanassa tulee '(hän) tulee' (< tulla) tai 'tuleen' (< tuli). Varsinkin n on kirjoitettu yleensä sanan loppuun, vaikka sitä ei välttämättä puhekielessä äännetä. Kirjakielen periaatteiden mukaisesti myöskään assimilaatiota eli peräkkäisten äänteiden mukautumista toisiinsa ei ole merkitty: lause-esimerkeissä siis kirjoitetaan esimerkiksi jotain vanhoja akkoja (äännetään "jotaiv vanhoja akkoja"), löi ristiakan pöytään ("ristiakam pöytään"). Sama koskee rajageminaatiota: ei tääl oo mitään ("ei tääl oom mitään"), ala painuu siit ("alap painuus siit"), pyörässä ei ollu valoja ("pyörässä ei olluv valoja"). Nämä ratkaisut ovat yleisiä muulloinkin, kun puhekieltä kirjoite-
26
taan esimerkiksi kaunokirjallisuudessa tai lehtihaastatteluissa. Assimilaatio tai rajageminaatio näkyy ainoastaan joissain yksittäisissä hakusanoissa, joissa kaksi sanaa on sulautunut yhteen: emmä (< en mä) 'en minä', nysse < nyt se. Kirjan hakusanoissa ei ole käytetty suhu-.v:n merkkiä s, vaan se on kirjoitettu sh'Ma: shopata, shou, äsh eikä sopata, sou, äs. Tähän ratkaisuun päädyttiin, koska s:n voi usein ääntää ,v:nä ja koska useat tällaiset sanat ovat kirjakielessäkin esimerkiksi .v/i-alkuisia sitaattilainoja. Myös vierasperäisten b:n ja g:n ääntäminen puhekielessä vaihtelee, joten monista sanoista käytetään sanakirjassa sekä b:llä ettäp:llä tai sekä g .-llä että k: 11a kirjoitettuja muotoja, kuten hakusanoissa biisi ja piisi, jäbä ja jäpä, gimma ja kimma jne. Muuten esimerkiksi englannista sellaisenaan tai lähes sellaisenaan lainatut sanat on tässä sanakirjassa kirjoitettu suomalaista ääntämistä mukaillen, esimerkiksi aut < out, biitsi < beach, bikki < aerobic, iisi < easy, kuul(i) < cool, mani < money, räppi < rap, vebbi, veppi < web. Uudetkin lainasanat sulautuvat yleensä luontevasti suomenkieliseen puheeseen, eikä niissä välttämättä tavoitella englannin ääntämystä.
Sana-artikkelien rakenne 1. Päähakusanat Sana-artikkeleissa on ensimmäiseksi lihavoituna hakusana, joka voi olla - yksittäinen sana (ajopeli, akantappaja, akka) - sanaliitto (akateeminen vartti, alan mies) - kahdesta tai useammasta sanasta koostuva fraasi (ajaa takaa, ala vetää, astua korkin päälle). Hakusana voi olla joskus myös vartalo, kuten eti-, kahe- ja kato-. Vartalo on hakusanana silloin, kun sanan puhekielinen asu tulee ilmi sanaa taivutettaessa mutta kaikkia sanan taivutusmuotoja ei tilansäästön vuoksi luetella: esimerkiksi vartalo eti- 'etsi' esiintyy mm. muodoissa etin 'etsin', etit 'etsit', etitään 'etsitään' jne. Silloin kun puhekielinen asu esiintyy vain muutamassa taivutusmuodossa, ne on voitu kaikki luetella erikseen, kuten hakusanoissa eellä, eeltä, eelle 'edellä, edeltä, edelle' ja eessä, eestä 'edessä, edestä'. Hakusana esitetään yleensä kirjakielisessä asussa: ei tule mitään (puhekielessä ei tuu mitään), elää kuin pellossa (elää ku pellossa), hautoa (hautoo), hirmuinen (hirmunen). Puhekielisinä ovat ainoas-
27
taan ne hakusanat, jotka on otettu sanakirjaan äänteellisten seikkojen vuoksi: eellä 'edellä', eksä 'etkö sinä', eti-, etti- 'etsi-' jne. Silloin kun kyseessä on kaksi samannäköistä mutta erimerkityksistä sanaa eli homonyymiä, ne on erotettu toisistaan numerolla hakusanan edessä: 1 biitti 'rytmi, komppi', 2 biitti 'palajotain ainetta; nuuskamälli'. Jos numerot ovat hakusanan jäljessä, ne erottavat saman sanan eri merkityksiä eli polysemiaa, esimerkiksi ämmä 1 'vanha nainen, akka' 2 'yleisesti: nainen' 3 'avo- tai aviovaimo'. Homonymian ja polysemian erottaminen ei aina ole yksitulkintaista; tässä on pidetty silmällä lähinnä sanan taivutusta ja etymologiaa eli alkuperää. 2. Hakusanan tyyliarvot Hakusanan tai mahdollisen numeron jälkeen on joskus kursiivilla kirjoitettu sanan tai ilmauksen arkisuutta täsmentävä tai käytön rajallisuutta osoittava tyylimerkintä. Näitä on kolme: halv. 'halventavasti', slg. 'slangia' tai vulg. 'vulgaaria eli alatyyliä' Tyylimerkintää voi pitää tietynlaisena varoitusmerkkinä. Sitä on pyritty käyttämään mieluummin liian harvoin kuin liian usein. 3. Hakusanan selitys Seuraavaksi artikkelissa on hakusanan suomenkielinen selitys, jossa sanalle annetaan kirjakielinen vastine ja usein myös puhekielisiä vastineita, jotka ovat sanakirjoissa omina hakusanoinaan. Aina suoraa kirjakielistä vastinetta ei ole olemassa, vaan sanan käyttöä on jouduttu selittämään laajemmin: ai 1 'kipua tai harmia ilmaiseva huudahdus: aih'. Lähimerkitykset on erotettu toisistaan puolipisteellä: alan mies 'asiantuntija, ammattilainen; alkoholisti, rikollinen tai muuten epämääräinen henkilö'. 4. Hakusanan käyttöä kuvaavat lause-esimerkit Selityksen jälkeen seuraavat lause-esimerkit. Niissä on tavoiteltu luontevaa puhekieltä, joka ei sisällä voimakkaita alueellisia tai sosiaalisia erityispiirteitä. Esimerkkeihin on tarkoituksellisesti jätetty variaatiota, ja puhekielen liioittelua on pyritty välttämään, joten joukossa on myös enemmän tai vähemmän kirjakielenkin mukaisia muotoja, sanoja ja lauseita. Kirjoitus ei luonnollisesti voi koskaan välittää kaikkea puheeseen liittyvää informaatiota, kuten painotusta ja intonaatiota. Joskus on ollut tarpeen valaista sanan käyttöä dialogin avulla. Silloin dialogi on esitetty lainausmerkeissä
28
ja ajatusviiva osoittaa puhujan vaihtumista, kuten interjektion ai 3 esimerkissä: "Mä sain sit sen työpaikan. - Ai, sehän on hyvä juttu." 5. Englanninkieliset selitykset Lause-esimerkkien jäljessä seuraa vielä hakasulkeissa sanan tai ilmauksen englanninkielinen selitys. Se ei pyri kuvaamaan kaikkia hakusanan merkitys- ja tyylivivahteita eikä antamaan sen tyyliarvoa, vaan sen tarkoitus on antaa yleiskuva hakusanan merkityksestä. Selityksissä on käytetty englannin yleiskieltä.
Sanakirjassa käytetyt lyhenteet adv. halv. jne. ks. pron. slg. tms. vulg. ym. yms.
adverbi halventavasti ja niin edelleen katso pronomini slangia tai muu sellainen vulgaaria ynnä muu ynnä muu sellainen
Englanninkieliset lyhenteet: conj. e.g. etc. pron. sb sth sw
conjunctive exempli gratia, for instance et cetera pronoun somebody something somewhere
ai
29
A, a aamu jäljellä olevista palveluspäivistä armeijassa Nyt on aamut vähissä. Montaks aamua sulia on jäljellä? [service days in army]
aasi halv. tyhmä, hölmö ihminen Ootsä ihan aasi? Mä en lähe ton aasin kanssa mihkään. [a stupid person]
aatella ajatella Mun täytyy aatella sitä talon ostamista vielä. Mitä sä auttelet, olisko parempi ajaa Tampereen kautta? Aattele nyt itekin vähän! Niina on aatellu hakea yliopistoon. [think] abi abiturientti, lukiolainen joka kirjoittaa ylioppilaaksi Meiän Niina on jo abi. Abit on viimestä vuotta lukiossa, [final year student in high school]
ah, aah mielihyvää ilmaiseva huudahdus Ah, toi tekee hyvää! Sit ku pääsee oikein kuumana päivänä uimaan, niin aah! []
aha 1 äkillistä oivallusta tai ymmärtämistä ilmaiseva huudahdus: ahaa, ai (2) Aha, täst napist pitääkin painaa ensin, [aha] 2 hämmästynyt, harmistunut, välinpitämätön tms. vastaus, ilmaisemassa että asia on uusi: ai (3), ai jaa, vai niin, en tiennytkään "Sulle tuli
joku paksu kirje. - Aha, mitäköhän siinä oikeen on? " "Ooksä huomannu, et sulia on joku tahra tossa? - Aha, ja ihan uus paita." [aha]
ahaa äkillistä oivallusta tai ymmärtämistä ilmaiseva huudahdus: aha (1) Ahaa, nyt mä vasta tajusin! "Toi on se kaveri, josta mä puhuin sulle. - Ahaa!" [aha] ahteri (iso) takapuoli Kato, mikä ahteri! Siellä mä vaan istuin sateessa ahteri märkänä. Työnnä se vaikka ahteriis. [buttocks] ai 1 kipua tai harmia ilmaiseva huudahdus: aih Ai saakeli, kun sattuu päähän. Ai, että sä kehtaat! [ouch; hey] 2 äkillistä oivallusta, ymmärtämistä tai hämmästystä ilmaiseva huudahdus: aha (1), ahaa Ai tossahan ne avaimet onkin! Ai, sinäkö se olit? Ai kun kiva! [aha] 3 ilahtunut, hämmästynyt, harmistunut, välinpitämätön tms. vastaus, ilmaisemassa että asia on uusi: aha (2), ai jaa, jaa, jaaha, vai niin, en tiennytkään "Mä sain sit sen työpaikan. - Ai, sehän on hyvä juttu." "Niina kirjottaa tänä keväänä. — Ai se on jo niin vanha. " "Kuule, mä en ehtiny käydä kaupassa. - Ai mun pitää taas men-
30
nä. " "Sä et koskaan kuuntele, mitä mä puhun! -Ai." [oh, aha, oh yeah] 4 yllättynyt, täsmennystä vaativa vastaus: tarkoititko, että... "Osta litra kevytmaitoo. - Ai kevytmaitoo? Eiks rasvaton käy sitten?" "Toi on se Ville. - Ai kuka Ville?" "Paa se laatikko tohon. Ai tähän?" []
ai ai torumista, päivittelyä tms. ilmaisemassa Varo vähän sitä lasia, ai ai! Ai ai, kun oisit uskonu mitä mä sanon. Ai ai, niinkö siinä taas kävi. []
aih kipua ilmaiseva huudahdus: ai (1) Aih, suoraan pikkuvarpaaseen! Älä revi, aih! [ouch] ai jaa, ai jaha hämmästynyt, harmistunut, välinpitämätön tms. vastaus, ilmaisemassa että asia on uusi: aha (2), ai (3), jaa, niinkö, vai niin "Tuolta ne nyt tulee. - Ai jaa, nyt jo?" "Ehtisitkö säkattoo vähän tätä? - Ai jaha, mulla on kyllä nyt vähän kiire." "Mä kutsuin äidin meille käymään. - Ai jaa. " [oh, aha, oh yeah]
aika vahvistussana, joka ironisesti käytettynä kääntää pääsanan merkityksen päinvastaiseksi Mä kaaduin eilen rinteessä, teki aika hyvää 'tuntui pahalta'. Olipa aika järkevä 'järjetön' temppu, [quite (used ironically to invert the meaning)]
aikalisä tauko, jota tarvitaan jonkin asian tekemistä, loppuunsaattamista tai miettimistä varten Mä sanoin pomolle, että se on aikali-
sän paikka. Ville otti aikalisän ja lähti kaljalle, [time-out, break] aikansa elänyt vanhentunut, vanhanaikainen Tää tietokone on jo aikansa eläny, ostasit uuden. Tommoset mielipiteet on jo ihan aikansa eläneitä, [outdated] aikuisten Oikeasti (lasten puheessa:) todella, tosissaan, oikeasti, ei leikisti Saanks mä tulla aikuisten oikeesti mukaan ? Nyt mä suutun, ja ihan aikusten oikeesti. [really, "and I mean it"] aina ilmaisemassa mahdollisuutta, kykenevyyttä tms.: joka tapauksessa, ilman muuta Kyllä mä sulle aina sen verran pärjään, et älä ala soittaa suutas. Aina me tommonen mökki maalataan yhessä päivässä. [in any case] ainaskin ainakin Mä ainaskin lähen mukaan. Niinalla on ainaskin kymmenet farkut. Mä en oinaskaan tuu sinne. Me ei oinaskaan olla tehty mitään, [at any rate; at least] aine usein monikossa: huumausaine tai huumausaineen tapaan käytetty lääke Se hankki ainetta jostakin. Ei niitten aineitten kanssa pitäis pelleillä, [drug] aineessa, aineissa huumausaineen tai huumaavien lääkkeiden vaikutuksen alaisena, kamoissa Ei se tajunnu mitään, se oli ihan aineessa. Mä näin sen kaverin silmistä, että se oli jossain aineissa. [intoxicated]
ai niin äkillistä oivallusta tai ymmärtämistä ilmaiseva huudahdus,
akkamainen varsinkin silloin kun asian olisi pitänyt olla jo aiemmin tiedossa Ai niin, sunhan piti tulla vasta seittemältä! "Kuka toi oli? - No se oli se Ville, josta mä just puhuin. - Ai niin, joo. " [ah, oh, oh yeah] aisoissa kurissa, komennossa, hallinnassa Villellä ei noi rahaasiat oo aina oikein aisoissa. Etsä nyt saa sitä lasta aisoihin? [in control]
ajaa alas pysäyttää jokin laite tai prosessi; vähentää tai supistaa jotain toimintaa. Koko verkko piti ajaa alas, kun netissä oli jotain häikkää. Se osasto vaan ajettiin alas, ja kaikki sai potkut. [close down; cut back]
ajaa läpi saada asia hyväksytyksi tai toteutetuksi Meiän taloyhtiö nostaa vastiketta, se ajettiin läpi viime kokouksessa, [push through] ajaa pihalle ajaa pois, ulos, tiehensä Mitä sä tommosta juoppoa kattelet, aja se pihalle! [tell to get off]
ajaa saman asian on yhtä hyvä, kelpaa samaan tarkoitukseen Ei siin mitään sulaketta tarvita, rautanaula ajaa saman asian, [make no difference]
ajaa sisään auton tai muun moottorin totutusajosta; ottaa käyttöön jokin uusi väline, järjestelmä tms. Älä huudata sitä moottoria, sitä ei oo vielä ajettu sisään. Kengät ja sukat pitää ajaa sisään, ennen ku lähetään maratonille. Meiän valmentaja on ajanu sisään uutta pelisysteemiä.
[put to test; introduce]
ajaa takaa yrittää, tavoitella; tarkoittaa Mä en ny oikein ymmärrä, mitä sä ajat takaa, [get at, suggest] ajaa ulos lähettää valmiiksi nauhoitettu ohjelma televisiossa tai radiossa Se ohjelma nauhotettiin ajat sitten, mutta ne ajaa sen ulos vasta maanantaina, [broadcast] ajan kanssa vähitellen, ajan mittaan; huolellisesti, paljon aikaa käyttäen Kyllä sä siihen totut ajan kanssa. Tätä talokauppaa pitää nyt miettiä oikein ajan kanssa. [allowing plenty of time]
ajopeli ajoneuvo Joku ajopeli täs pitäs olla, auto tai prätkä. [vehicle] akantappaja moottoripyörän sivuvaunu Mä en tommoseen akantappajaan enää istu. [sidecar] akateeminen vartti yliopistossa yleinen tapa, jonka mukaan luennot ja muut tilaisuudet aloitetaan vasta viisitoista minuuttia ilmoitettua myöhemmin Me alotetaan aina tasalta, ei tääll oo mitään akateemista varttia. Kait sitä aina sen akateemisen vartin verran voi myöhästyä, [(in universities) tradition of starting lectures at quarter past the hour]
akka 1 halv. (vanha) nainen, eukko, muija Ei siellä ollu ku jotain vanhoja akkoja. Miten toi akka jaksaa aina huutaa? [woman] 2 kuningatar korttipelissä Ville löi ristiakan pöytään,
[(in card game) queen]
akkamainen halv. epämiehekäs, naismainen; raukkamainen Mun mielestä kainalokarvojen ajaminen on akkamaista. Lopeta toi ak-
alakantissa
32
aikaa (jollekulle) slg. haastaa riitaa, uhitella Älä sä mulle ala! Ei kannattas alkaa isommille, [pick a quarrel] Pomo ei voi millään myöntää, että alkkarit alushousut Pitäs ostaa uusia alkkareita. Mä pesen pyykkiä, mun palkka on alakantissa. Opetku kaikki alkkarit on likasia. taja anto numerot selvästi ala[underpants, knickers] kanttiin. [too low, too little] ala laputtaa, painua mene tiehe- alkkis slg. alkoholisti Eno on ihan täysi alkkis. Mä en kestä noita alksi, häivy Alkakaas ny laputtaa kiksia. [an alcoholic] jonnekin muualle. No niin, alahan alta aikayksikön heti, nopeasti laputtaa! Ala painuu siit ja vähän Nyt häivyt siitä ja alta aikayksiäkkiä! ["Get off!"] kön! Heti ku se sai rahaa, se tuhalan mies asiantuntija, ammattilas ne alta aikayksikön, [quickly] lainen; alkoholisti, rikollinen tai muuten epämääräinen henkilö Re- aita lipan pilkkaamisesta, panettelusta; vähättelystä; huonosti, alle monttihommiin tarvitaan alan arvostelun Yritätkö sä panna mua mies. Alan miehet oli jo Alkon alta lipan? Siinä ohjelmassa pisnurkalla oottelemassa. [expert; tetään poliitikkoja koko ajan alta alcoholic; criminal] lipan. Opettaja veti oppilaita alta alapää takapuoli, sukupuolielimet lipan. Noi sun puheet menee ihan ja niiden lähialueet Mullon jotain alta lipan, [(to underrate); beneath ihme näppylöitä tuolla alapäässä. contempt] Törkeen näköstä, jos ei oo yhtään alvariinsa alituisesti, koko ajan alapäätä ajeltu, [sex organs and Mikähän tota vaivaa, kun se juokbuttocks] see alvariinsa vessassa? Nää tieala vetää mene tiehesi, häivy, antokoneet temppuilee alvariinsa. taa heittää, antaa vetää Ala jätkä [all the time] vetää, ettei käy huonosti. ["Get off!"] amerikanrauta amerikkalainen aie alennusmyynti Sokoksella on (vanha) auto, jenkkirauta Niillä oli kaikki vaatteet alessa. Mä sain hyhääautona vanha amerikanrauta, vän takin alesta. Nyt joulun jälviisysi Cadillac, [classic American keen on isot alet. Noissa aleissa car] tulee tehtyä turhiakin ostoksia. amis ammattikoulu Villen pikkuve[sale] li on amiksessa. [vocational school] alikessu alikersantti, vanhempi ammu erityisesti lapsille puhuttavarusmies joka toimii uuden ikäessa: lehmä Kattokaa lapset, tuolluokan kouluttajana Meillä oli inlon ammuja! [cow] tissä ihan hullu alikessu. [(army) kamainen valitus! [womanish;
cowardly] alakantissa jostain luvusta tai määrästä: liian vähän, alhaalla
corporal]
antaa pitkät
33
ammuvainaan nuotilla epäpuhtaasti, nuotin vierestä Jotkut humalaiset mölis ja laulo ammuvainaan nuotilla. Pappi veisas kovaa mutta ihan ammuvainaan nuotilla. [out of tune]
ampua lonkalta ampua nopeasti, tähtäämättä lonkan korkeudelta Älä tähtää, ku ammu vaan lonkalta! [shoot from the hip]
ampua yli liioitella, mennä liian pitkälle Musta noi eläintensuojelijat ampuu vähän yli. Äikänope sano, et mä ammuin yli siinä aineessa. [overdo]
antaa suostua sukupuoliyhdyntään, antaa naida Anna nyt mulle! Annoiks sä sil jätkälle? Se jätkä ei oo antanu viikkoon, [to consent to sex]
antaa hanaa slg. kaasuttaa, ajaa kovaa, mennä kovaa Heti ku päästiin moottoritielle, mä annoin hanaa. Annas hanaa, et päästään ohi tosta traktorista! ["step on it"] antaa heittää mene tiehesi, häivy, ala vetää, antaa vetää Hei sä siellä, antaa heittää vaan pihalle siitä! ["Get off!"] antaa huutia nuhdella, torua Poliisit anto meille huutia, ku pyörässä ei ollu valoja. Kyllä mä annan huutia niille puhelinmyyjille. [rebuke]
antaa kenkää erottaa työsuhteesta, potkia pois jostakin, lopettaa seurustelu Sille juopolle annettiin lopulta kenkää. Valmentaja antaa kenkää, jos ei käy treeneissä. Nii-
na anto kenkää sille jätkälle. [dismiss, fire, leave sb]
antaa kyytiä ajaa tiehensä, karkottaa; lyödä, antaa selkään, voittaa ylivoimaisesti Nyt pitää mennä tai noi vartijat antaa meille kyytiä. Suomi anto Ruotsille kyytiä lätkän MM-kisoissa. [drive (sb) off; beat]
antaa liekaa antaa jollekin vapauksia, mahdollisuuksia Heti ku mä annan sille lapselle vähänkin liekaa, se menee ihan mahottomaks. Nyt on tässä pelissä niin kova vastustaja, et liekaa ei voi antaa yhtään. [allow liberties, give a chance]
antaa mennä huolettomana kehotuksena: siitä vaan, olkoon, antaa palaa "Otetaanko vielä yhet? Antaa mennä!" "Joko mä painan ? - Anna mennä!" ["Go ahead!"] antaa olla ärtyneenä kehotuksena: riittää, lopeta jo, älä tee mitään Antaa olla, mua ottaa päähän koko touhu. "Ymmärrätkö sä? Joo joo, anna olla jo!" ["Leave it!"] antaa palaa huolettomana, riehakkaana kehotuksena: siitä vaan, antaa mennä "Tuleeks sielt ketään ? - Ei tuu, antaa palaa vaan!" Anna palaa, äläkä mieti turhia! ["Go ahead"!] antaa palttua olla välittämättä jostakin Älä välitä sen jätkän jutuista, anna palttua vaan. Mä annoin palttua koko jutulle, [to not care]
antaa pitkät olla välittämättä jostakin, suuttua, haistattaa pitkät Tommoselle nuijalle mä annan
antaa piupaut pitkät. Joskus tekis mieli antaa vaan pitkät kaikille, [to not care] antaa piupaut olla välittämättä jostakin Isä aina vaan huutaa ja mun mielipiteille se antaa piupaut. Tänään mä lepään ja annan piupaut kaikille kotihommille. [to not care] antaa soittaa huolettomana, riehakkaana kehotuksena: siitä vaan, antaa palaa Antaa soittaa vaan, tie on tyhjä! ["Go ahead!"] antaa tulla uhmakkaana kehotuksena, kun toinen haluaa tehdä tai sanoa jotakin: siitä vaan, voit toimia, olen valmis vastaamaan "Haluuks sä turpaas ? - Antaa tulla vaan! " "Mulla olis sulle yks juttu. -No, anna tulla!" [(defiantly) "Come on!"; "Yes?"] antaa vetää mene tiehesi, häivy, ala vetää, antaa heittää Antaa vetää niin kuin olis jo! ["Get off!"] aparaatti laite, koje, vehje Tää on aika hieno aparaatti, tää uus videokamera. [machine] apinoida halv. matkia, jäljitellä Villen pikkuveli aina apinoi sitä. Onks sitä pakko apinoida, jos joku tekee tyhmyyksiä? [imitate] apostolinkyydillä jalan, jalkapatikassa, kävellen Ei sinne oo tietä, pitää mennä apostolinkyydillä. [on foot] apro approbatur: ylioppilaskokeen alin hyväksytty arvosana; perusopinnot yliopistossa Niina pelkää, että se saa ruotsista apron. Mä oon tehny kasvatustieteiden apron avoimessa yliopistossa, [lowest
34
pass grade in high school final exams; basic studies at university]
apukuski kuljettajan vieressä istuva matkustaja, hanttimies Apukuskin puolella oli iso lommo. Turvaistuimen voi panna taakse tai sit eteen apukuskin paikalle, [person sitting next to the driver]
armoton vahvistussana: mahtava, huikea; hirveä, kauhea Bileissä oli armoton meininki. Jätkällä kävi armottoman hyvä tuuri. Mua väsytti aamulla ihan armottomasti. Villellä oli armoton krapula. [intensifying word>]
arska slg. aurinko Paistaaks siel arska ? Maattiin rannalla ja otettiin arskaa. [sun] arvata uskaltaa, tohtia Arvaako sitä lähtee mihinkään, ku on tommonen ilma. Se oli niin vihasen näkönen, et mä en arvannu kysyä mitään, [bother, dare]
aseet ruokailuvälineet, aterimet, syömäaseet Onks täällä aseet missä? Vähän hankala syödä, ku ei oo aseita, [cutlery] asetukset tietokoneohjelmaan asetetut tiedot Miten nää asetukset saa muutetuksi? Älä koske niihin asetuksiin!
[default settings]
asevelihinta halpa hinta, sopuhinta, varsinkin tuttavien kesken Sata euroo, ja se on asevelihinta. Mä sain sen auton asevelihintaan. [low price]
asfaltti-ihottuma ihovamma, joka syntyy tielle kaatumisesta Onneks ei tullu ku vähän asfaltti-
35
ihottumaa, [scratches on skin after falling on asphalt] aski rasia, laatikko, pakkaus Paljon tupakka-aski maksaa nykyään ? Ne karkit on semmosessa punasessa askissa, [packet, pack] assa (rautatie)asema Assalla on paljon epämäärästä porukkaa. [station] assari assistentti yliopistossa Sit ku valmistuu, voi jäädä yliopistolle assariks. [assistent (at university)] astua korkin päälle olla (vähän) humalassa Oot tainnu vähän astua korkin päälle. Sit siihen tuli joku korkin päälle astunu äijä selittämään. [be (slightly) drunk] atomeiksi hajalle, rikki, osiksi Villen lasi putos lattialle ja meni ihan atomeiks. Se kivi räjäytettiin atomeiks. Toi moottori pitää purkaa atomeiks. [broken to pieces] auki rahaton, varaton; velkaa Palkka tulee vasta viikon päästä, ja mä
autuaasti oon ihan auki. Voisitko sä nyt maksaa sen kympin, minkä sä oot auki mulle ? Niina jäi mulle kakskymppiä auki, kun me oltiin baarissa. [without money; owe money] aukoa päätään sig. puhua paljon, ärsyttää, valittaa, soittaa suuta Älä auo päätäs mulle! Aina toi jätkä aukoo päätään joka paikassa. Naapurin äijä tuli aukomaan päätään, että me soitetaan stereoita liian lujaa, [complain, talk arrogantly] aussi australialainen Aussit on hyviä uimaan. [Australian] aut slg. pois muodista, vanha juttu Etsä tajuu, sähän oot ihan aut! Se juttu on jo aut. [outdated] autuaasti tahattomasti, pahaa-aavistamatta Mä olin unohtanu autuaasti koko asian. Me nukuttiin autuaasti pommiin, [unintentionally, unsuspectingly]
baana
36
B,b baana slg. (leveä) katu, tie, väylä Se on hyvä baana, voi ajaa satasta koko matkan, [road] baanalla slg. juhlimassa, ulkona, kaupungilla, liikenteessä Paa takki niskaan, niin lähdetään baanalle! Vähän väsyttää, kun mä olin koko yön baanalla. [out (partying)] baarimikko baarimestari, viinuri Mä kysyn baarimikolta, mikä olis oikein hyvä paukku. Mä oon nähny ton jätkän, se on jossain baarimikkona. [bartender] bailata slg. juhlia, tanssia Me bailattiin koko yö. Ville on kova jätkä bailaamaan, [to party] bailut slg. juhlat, bileet Oli tosi rajut bailut. Lähetkö sä sinne bailuihin? [party] bansku banaani Banskut makso vaan euron kilo. Meill oli banskuja eväänä, [banana] basilli bakteeri, taudinaiheuttaja Mulla on kauhee nuha, kai se on joku basilli. Päiväkodistahan ne tarttuu kaikki basillit, [pathogen] 1 biitti slg. rytmi, komppi Mennään tanssimaan, nyt on hyvä biitti! [beat, rhythm]
2 biitti slg. pala jotain ainetta; nuuskamälli Lätkänpelaajilla on
aina biitti huulessa, [bit, quid (of snuff)]
beesi beige, peesi Niina osti beesin värisen takin, [beige] beibi kulta, kulti, rakas, hani Voi beibi, mullon ollu sua ihan kauhee ikävä. Nyt mun on ihan pakko soittaa beibille, [honey, darling]
Bemari BMW-merkkinen auto tai moottoripyörä Naapuri oli ostanu uuden Bemarin. Bemarit aina kaahaa liikenteessä. Poliisien prätkät on enimmäkseen Bemareita. [BMW] bensa bensiini Autosta loppu bensa. Pitäs käydä ostamassa bensaa. [petrol, gasoline]
bestikset slg. parhaat (tyttö)ystävykset Laura ja Niina on bestikset. Me oltiin vielä kasiluokalla bestiksiä, mut sit se jotenkin loppu. [best friends]
bestis slg. (tytön) paras ystävä Laura on Niinan bestis. Voinks mä ottaa mun bestiksen mukaan ? [best friend]
betoniporsas betonista tehty ajoeste Ei tost pääse ajamaan, sinne on pantu betoniporsaat, [concrete bollard]
biisi musiikkikappale, sävelmä, piisi Tiedätkö sä, mikä biisi tää
bodata
37
on ? Bändi soittaa vain vanhoja biisejä, [song] biitsi slg. uimaranta Thaimaassa on hyvät biitsit. Mennään löhöömään biitsille. [beach] bikata käydä aerobicissä Mii salil sä bikkaat? Niina on bikkaamassa. [do aerobics]
bikki aerobic Mulla on tänään bikkitunti. Niina harrastaa bikkiä. [aerobics]
bileet juhlat, bailut Niina pitää bileet, kun niiden porukat lähtee mökille. Bileissä ei ollu mitään juomista, [party] bilettää juhlia, käydä bileissä Kun kirjotukset on ohi, sitten mä biletän ja kunnolla. Lähetään kaupungille bilettämään! [to party] bilsa biologia oppiaineena Meillä on huomenna bilsan kokeet. Se lukee bilsaa yliopistossa. [Biology (as subject)]
Sikspäkissä on kuus bisee. Lähetään bisselle! Onks siellä jääkaapissa yhtään bisoshoojfenia? [beer]
bittinikkari tietokoneiden asiantuntija, innokas harrastaja Toi pikkujätkä on kauhee bittinikkari. Bittinikkareille löytyy helposti töitä. [computer expert]
blandata sekoittaa juomia, laimentaa alkoholia, lantrata Kossua voi blandata vaikka tuoremehulla. Millä sä oot oikein blandannu tätä? [mix, dilute]
blandis slg. neste, jolla alkoholijuomia laimennetaan, lantrinki Kokis on hyvä blandis. Ei ollu blandis ta, piti juoda raakana. [diluting substance]
blokata estää, sulkea; urheilussa: estää vastapuolen pelaajan kulkua Poliisi blokkas tien. Meidän puolustajat ei pystyny blokkaamaan ruotsalaisia, ja ne teki maalin.
bimbo halv. tyhmä, hölmö; pinnal[to block] linen nainen Tota bimboo ei kiinnosta muu ku meikit ja vaatteet. blondi 1 vaaleatukkainen Onks Villen kaikki tyttöystävät on ollu sun tukka värjätty vai ootko sä oiihan bimboja. [bimbo] keesti blondi? [blonde] 2 halv. tyhbingo huudahdus, jota käytetään, mä, pinnallinen nainen, bimbo Ei kun joku keksii jotakin, arvaa oitommosia ohjelmia kato muut ku kein tms.; täysosuma Mä löin vejotkut aivottomat blondit, [bimbo] too, et se peli päättyy 2—4, ja bodari kehonrakentaja; lihaksikas, bingo! ["Bingo!"] isokokoinen mies Schwarzenegbisnes kaupankäynti, liiketoiminger oli ensiks bodari, sit vasta ta Nykyään urheilu on pelkkää näyttelijä. Ei sinne salille kehtaa bisnestä. Ville tuhlas rahat johkin mennä, ku siellon vaan kauheita epämääräsiin bisneksiin. bodareita. [body-builder] [business] bodata harrastaa kehonrakennusta, käydä kuntosalilla Kannattas bisse, bise, bisoshooffen slg. vähän bodata, että saa lihaksia. olut Mä voisin ottaa yhen bissen.
boltsi Monta kertaa viikossa sä käyt bodaamassa? [do body-building] boltsi slg. pallo; pää Pikkujätkät heitteli boltsia pihalla. Tolia naapurin äijällä on boltsi ihan sekosin. [ball, head] bongata tavata, löytää, huomata; erit. tehdä havaintoja linnuista Kasinolla on hyvä bongata julkkiksia. Niina bongas tosi komeen jätkän yheitä terassilta. Suomessa on taas bongattu uus lintulaji, [to notice, find; to bird watch] bOOtsit (cowboy)saappaat, buutsit Nää bootsit pitäs viedä pikasuutarille. [cowboy boots] bosat slg. rinnat Näätkö sä, mitkä bosat tolia muijalla on! Eikö miehiä muu kiinnosta, ku et pitää olla isot bosat? [breasts] botski slg. vene, laiva Pitäis laskee botski vesille. Kesällä on kiva olla botskilla. Nykyään botskit menee Tallinnaan tosi nopeesti, [boat] brassailla, brassata slg. teeskennellä, kerskailla, leveillä Noi yliopistotyypit aina brassailee sivistyssanoilla. Ei sil mitään rahaa oo, se brassaa vaan. Naapurin äijä brassas uudella Bemarillaan. [show off] brassi brasialainen Brassit voitti jalkapallon MM-kisat. [Brazilian] breikata tehdä läpimurto (musiikkibisneksessä) Suomalaisten bändien on vaikee breikata ulkomailla. Tämmönen musa ei breikkaa kyllä ikinä. Vasta kolmas levy breikkas. [to break through (in music business)]
38
breikki 1 slg. tauko Eiköhän pidetä pieni breikki. Bändi jatkaa soittamista breikin jälkeen, [pause] 2 slg. break dance, tanssi joka perustuu vaikeaan akrobatiaan Toi breikki on mulle kyllä ihan liian vaikeeta. Niina osaa vähän breikkiä. [break dance] brenkku slg. viina, alkoholi Brenkku meni nopeesti päähän. Ootko sä taas ottanut brenkkua ? [alcohol] briiffata slg. antaa (lyhyt) tilannekatsaus, ohjata, neuvoa Voisitko sä briiffata vähän, mitä siellä puhuttiin? Valmentaja vielä briijfas meitä ennen peliä, [to brief] broidi slg. veli Villellä on yks broidi ja yks systeri. Tänään on mun pikkubroidin synttärit, [brother] bumerangina hakemuksesta, ehdotuksesta tms., kun se palautetaan tai muuten hylätään nopeasti. Onks sul vaihtunu osote, ku kaikki meilit tulee bumerangina takasin ? Kustantaja lähetti mun kässärin bumerangina. Mä sain sen hakemuksen bumerangina takasin. [returned quickly] buukata varata tai tilata etukäteen Mä buukkasin jo matkan talvilomaks. Koko hotelli oli buukattu täyteen, [to book] buumi taloudellinen nousukausi; äkillinen suosion nousu, innostus Asuntojen hinnat nousee koko ajan, ku on tämmönen buumi. Kännykkäbuumi taitaa olla jo menny ohi. Lumikengillä kävely on nyt oikee buumi, [boom]
bylsiä slg. naida, rakastella, nussia Kukaan ei päässv vessaan, ku yhet bylsi siellä. Ootsä muka bylsiny sen kanssa ? [have sex] bändi yhtye, orkesteri Bändi soitti vanhaa rokkia. Ootko sä jossain
bänksit, bänät bändissä? Mä en jaksa kuunnella näitä nyky siä hip hop -bändejä yhtään. [band] bänksit, bänät seurustelun lopettamisesta Ville teki bänksit Lissun kanssa. Nyt tuut äkkiä kotiin tai tulee bänksit! Meille tuli bänät. [breaking up (a relationship)]
daiju
40
D,d daiju slg. tyhmä, yksinkertainen Ootsä ihan daiju ? Mä en kestä tommosia daijuja. [stupid] daijuun slg. lyömisestä, selkään antamisesta: kuonoon, naamaan, turpaan Älä mee sinne, saat vielä daijuun. Nyt tulee jätkä daijuun! [beaten up] darra slg. krapula Mulle tulee punkusta kauhee darra. Siltä meni kortti, ku se ajo autoo darrassa. [hangover] deejii DJ, tiskijukka Deejii soitti teknoo koko illan. Ville yritti päästä siihen diskoon deejiiks. [disc jockey, DJ] deekikseilä rappiolla, alkoholisoituneena; alkoholisoitunut, masentunut Kyllä mä joskus otan, mutta en mä nyt sentään missään deekikseilä oo. Kun se jäi työttömäks, se joutu deekikselle. Se on menny ihan deekikselle. [addicted to alcohol, degenerated] deeku juoppo, rappioalkoholisti, pultsari Deekut juo vaikka tuulilasinpesuainetta. Sit siihen tuli joku deeku äijä selittämään, [an alcoholic] deitti sovittu tapaaminen, treffit; (satunnainen) seurustelukumppani; seuranhakuun tarkoitettu Inter-
net-palvelu, TV-ohjelma tms. Mulla on tänään deitti Villen kanssa. Mihin te meinaatte mennä deiteillä? Ei se mikään poikaystävä oo, se oli vaan deitti. Ne on kuulemma tutustunu jossain deitissä. Telkkarista tulee tota deittiä ihan älyttömästi, [date; date site] delata slg. kuolla Mua hävetti niin paljon, et mä öisin voinu vaikka delata siihen. Se kukka delas ku en mä muistanu kastella sitä. Mun isoisä on delannu sodassa, [die] demari sosiaalidemokraatti Mun isä on demari henkeen ja vereen. Demarit voitti vaalit. Valtuustossa on puolet demareita ja puolet kepulaisia. [a Social Democrat] depis depressio, masennus Niinalla on kauhee depis, ku ruotsin kokeet meni huonosti. Mä oon aina syksyllä ihan depiksessä. [depression] devari DVD-soitin tai levy Ei kukaan enää osta videonauhureita, ku pitää olla devari. Tällä devarilla on paljon uutta matskua. [DVD, DVD player] digata slg. pitää jostakin, tykätä, välittää Mä en diggaa hiphoppia yhtään. Diggasitko sä tosiaan siit muijasta ? Pennut diggaa pelata
41
tietokoneella vaikka koko yön. [to like]
diileri 1 (jonkin tuotteen) jakaja, jakelija, jälleenmyyjä; valuuttatai osakekauppias Kannattaa ostaa suoraan maahantuojalta eikä miltään ihme diilereiltä. Diileri jako mulle hyvät kortit. Kai siilon rahaa, ku se on joku pörssidiileri. [dealer] 2 slg. huumeiden välittäjä Assan kulmilla pyörii aina diilereitä. [drug dealer]
diili (kauppa)sopimus Meidän bändi sai diilin levy-yhtiön kanssa. Noitten uusien firmojen kanssa voi tehdä hyviä diilejä. Miten olis semmonen diili, et mä tiskaan ja sä imuroit? [deal] dipata upottaa ruokaa (sormin) kastikkeeseen; syödä dippaamalla Sipsejä voi dipata vaikka kermaviiliin. Lihat grillataan ensiks ja sit dipataan soijakastikkeessa. Ne dippas ja joi kokista, [dip] dippi kastike, johon ruokaa dipataan Jugurtista ja ranskankermasta saa hyvän dipin. [dip sauce] diskata diskvalifioida, hylätä kilpailusta tms. Tuomari diskas maalin. Mut diskattiin sataselta, ku mä varastin kaks kertaa. Suomalaisia hiihtäjiä on diskattu paljon dopingin takia, [disqualify] 1 divari osto- ja myyntiliike, antikvariaatti Pitäs viedä noi vanhat kirjat divariin. Mä tykkään käydä divareissa, ku niistä saa vinyylilevyjä. [second-hand shop]
2 divari divisioona urheilussa Ville pelaa fudista nelosdivarissa.
dubata Joukkue tippu pääsarjasta divariin. [division (in sports)] dokata slg. ryypätä, juopotella Mä dokaan kyllä melkein joka viikonloppu. Niina dokaa aina siideriä. Monta päivää te oikein ootte dokannu? [drink alcohol] doku slg. juoppo, alkoholisti Toi äijä on täys doku. Portsari ei päästä dokuja sisään, [an alcoholic] donitsi lenkki, jolla hiukset kiinnitetään poninhännälle tai saparolle, ponnari Niinalla oli irtoletti ja hieno donitsi. Ei tommosia pinkkejä donitseja käytä enää kukaan. [pony-tail donut] dorka slg. hullu, tyhmä; ikävä, tylsä, vastenmielinen Se on niin dorka, ettei se kelvannu ees armeijaan. Meiän naapuri on ihan dorka. On dorkaa ajaa kännissä. Dorkaa vaan istua sisällä, ku on näin hieno ilma. [crazy; stupid; boring] doupata käyttää tai antaa dopingaineita, syyllistyä dopingiin; käyttää huumaavia aineita Kyllä urheilijat douppaa joka maassa. Hiihtäjä jäi kiinni testeissä, kun se oli doupattu. Kaikki douppas siellä bileissä, [to dope] douppi doping-aine, huumaava aine Voi sitä kilpailussa pärjätä ilman douppiakin. Tunnetko sä jonkun doupin myyjän ? [dope] dubata äänittää elokuva tai video uudestaan toisella kielellä, jälkiäänittää Saksalaiset dubbaa kaikki ohjelmat. Tää video on dubattu
dulla suomeks, ku se on tarkotettu lapsille. [to dub] dulla slg. hasis, kannabis, pilvi,
ruoho Dulla on ihan eri asia ku jotkut kovat huumeet. Jengi joi kaljaa ja veti dullaa, [hashish] dumari slg. (urheilu)tuomari Dumari meinas pilata matsin, ku se vihels jäähyjä koko ajan. [referee, umpire]
dunkkis slg. haju, löyhkä Mikä ihmeen dunkkis täällä on? Tosta valkosipulista tulee kauhee dunkkis. [smell]
duunari työntekijä, työläinen Ei se oo ku tavallinen duunari. Kohta ei oo kunnon duunareita ollenkaan, ku kaikki haluu vaan mennä lukioon. [worker]
duunata tehdä työtä, olla töissä; hommata, puuhailla; tehdä, valmistaa, korjata jotakin Tiedäks sä mitä sen Niinan faija duunaa, ku niillä on niin hieno kämppä? Duunataan jotain hauskaa viikonlop-
42
puna. Mä duunasin itte kirjahyllyn. Aina se jaksaa duunata tota autoo. [do, make] duuni työ, työpaikka; työ, homma, tehtävä Mis sä oot duunissa ? Pitäs saada joku duuni kesäks. Mun pitää mennä kuudeks duuniin. Omakotitalossa on aina kaikkee pikku duunia. Toi mattojen pesu on kauhee duuni, [job] dyykkari ihminen, joka etsii roskasäiliöistä ruokaa, vaatteita tms. köyhyyden tai periaatteen vuoksi Meidän roskiksessa on taas nukkunu joku dyykkari. Dyykkarit hakee ruokaa kauppojen roskiksista. [dumpster diver]
dödö deodorantti On vissiin dödö pettäny, ku kainalot on ihan märät. Voi harmi, mä unohdin ottaa dödön mukaan, [deodorant] dösä slg. bussi Vika dösä lähtee kakskolme nelkytviis. Me ootettiin dösää melkein tunti. Lähetään puol kahen dösällä, [bus]
ei ensimmäistäkään
43
E, e eellä, eeitä, eelie edellä, edeltä, edelle Mun kello on viis minuuttia eellä. Uskallatko sä hypätä viidestä metristä pää eellä? Aja sä vaan eeltä, me tullaan kohta perässä. Saisinks mä mennä teiän eelle, mullon vähän kiire? [before, ahead, first] eepilieri ehkäisytabletti, -pilleri Eepillereihin täytyy olla resepti. Käytäks sä eepillereitä? [contraceptive pill]
ees edes Ootetaan nyt ees viis minuuttia. Ei se sanonu mitään, ei ees kiittäny. [at least, (not) even]
eessä, eestä edessä, edestä Niina istuu tuolla ihan eessä. Siinähän se avain on nenäs eessä. Mee pois telkkarin eestä! Mun pitäs lyhentää tukkaa vähän tost eestä. [in/ from (the) front] eestakas(in) edestakaisin Mitä sä ravaat siin eestakasin? Ville ajeli koko yön eestakas kaupungilla. [back and forth]
ee vee vee koo EVVK, ei voisi vähempää kiinnostaa No kyllä oli taas semmonen luento, että ee vee vee koo. "Ja kotiin sitten viimestään kaheltatoista! - Ee vee vee koo!" [couldn't care less]
ege slg. euro, erkki, jörö "Paljon se maksaa? - Viis egee." Ei kymmenellä egellä saa yhtään mitään. [euro] ehdoton erittäin hyvä, erinomainen, suurenmoinen Tää on ehdoton biisi! Ville on ihan ehoton tyyppi. iMskettelu on talvella ehdotonta hommaa. Nää kengät on reissussa ihan ehdottomat, [very good] ehta hyvä, aito, oikea Onks toi kello ehta vai joku kopio? Kossu on ehtaa tavaraa. Bändi soitti ehtaa rokkia eikä mitään diskopaskaa. [genuine] ei ala mitään varsinkin lasten puheessa kyllästymisestä tai harmistumisesta: ei haluta tehdä mitään Mä en ala mitään, jos en saa olla ekana. Ai sä et nyt taas ala mitään? Me ei aleta mitään, ku siel sataa, [not willing to do anything or to join in] ei ensimmäistäkään ei yhtään, yhtäkään, ainuttakaan Siin porukas ei oo ensimmäistäkään täysjärkistä ihmistä. Mä oon lähettäny varmaan viiskyt hakemusta, mut en mä oo saanu ensimmäistäkään vastausta, [no, none]
ei erkkikään ei erkkikään ei kukaan, ilmaisee että jokin on täysin mahdotonta tai
sietämätöntä Pane se radio kiinni, eihän tota kuuntele erkkikään! Eihän tämmöstä muussia erkkikään syö. Sataa kiloa ei nosta vanha erkkikään. Sun käsialasta ei ota naapurin erkkikään selvää. [impossible for anyone] ei ihme vastauksena toisen puheeseen: kyllähän sen tiesi, se oli odo-
tettavissa "Munfillari varastettiin eilen. - Ei ihme, ku ethän sä koskaan pitäny sitä lukossa." [no wonder]
ei juuta ei(kä) jaata ei ole puolesta eikä vastaan, ei mitään mieltä, ei tarkoita mitään En mä osaa
sanoo siihen juuta enkä jaata. Ei se vastannu juuta ei jaata. Tommonen tulos ei vielä meinaa juuta eikä jaata, [no opinion, (mean) nothing] ei kai 1 lauseen alussa ilmaisee epätietoisuutta, epäröintiä, epäilevää suhtautumista tai vähättelyä
Ei kai tota koko kirjaa tartte lukea? Ei kai toi oo Ville, toi tuolla kaukana ? Et kai sä aio lähtee enää ulos? Ei kai sil mitään väliä oo. [(as negative tag questions) "It's not...is it?", etc.] 2 vastauksena toisen puheeseen ilmaisee myötätuntoista ihmettelyä: sepä ikävää,
onpa harmi "Voi hitsi, mä unohin avaimet kotiin! - Ei kai! " [
ei kauaa, kauan nokka tuhise ei kestä kauan, ei viivytellä, ei
mene aikaa No siinei kauaa nokka tuhise, kun mä ton lampun vaihdan. Tommosen homman kanssa ei kauan nokka tuhise. Niinalla ei nokka kauaa tuhissu, ku se oli jo valmis, [won't take long]
ei konsti eikä mikään helppoa, onnistuu helposti No ei se oo
konsti eikä mikään päästä yliopistoon, jos viittii lukee edes vähän. Tommonen kahenkymmenen kilsan lenkki nyt ei oo konsti eikä mikään. [easy] eiks eikö, emmekö, eivätkö Eiks
ookin hyvää tää ruoka? Eikse oo ton Villen pikkuveli? Eiks me olla viikonloppuna mökillä? Eiks ne tuukaan? Tää on sun takkis, eiks niin ? Sit lähetään ulos, eiks vaan ? [not (in questions)] ei ku 1 ei kun, ei muuta kuin Ei ku
syömään! Vaatteet päälle ja ei ku menoks! Sit kun alkaa loma niin ei ku terassille. ["Let's..."] 2 korjausta tai tarkennusta ilmaisemassa: ei,
vaan... Me tullaan tiistaina, ei ku siis keskiviikkona. "Onks tää suolaa? - Ei ku sokeria." "Ooksä naimisissa ? - En ku kihloissa." [no, "No, I mean..."] 3 perustelemassa kielteistä vastausta: ei koska, ei
sillä "Läheksä syömään? - Ei ku mä otin eväät mukaan." "Onks sul paljon sisaruksia ? - Ei ku yks sisko vaan." ["No (because)..."] ei kävele ei onnistu, ei sovi Kyl
sun pitää mennä kouluun, ei tommonen lintsaaminen kävele enää. "Lainaisiks sä autoo mulle ? - Ei kävele!" ["No way!"]
eka kerta
45
ei mitään vastauksena kiitokseen tai anteeksipyyntöön; ei se mitään,
ei haittaa mitään "Kiitti sulle! - Ei mitään." "Anteeks, et mä oon myöhässä. - Ei mitään!" []